esinetutkimus

Finnish

Etymology

esine +‎ tutkimus

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈesineˣˌtutkimus/, [ˈe̞s̠ine̞t̪̚ˌt̪ut̪k̟imus̠]
• Rhymes: -utkimus
• Syllabification^(key): e‧si‧ne‧tut‧ki‧mus

Noun

esinetutkimus

1. (archaeology) study of or with artifacts

Declension

Inflection of esinetutkimus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		esinetutkimus	esinetutkimukset
genitive		esinetutkimuksen	esinetutkimusten esinetutkimuksien
partitive		esinetutkimusta	esinetutkimuksia
illative		esinetutkimukseen	esinetutkimuksiin
		singular	plural
nominative		esinetutkimus	esinetutkimukset
accusative	nom.	esinetutkimus	esinetutkimukset
	gen.	esinetutkimuksen
genitive		esinetutkimuksen	esinetutkimusten esinetutkimuksien
partitive		esinetutkimusta	esinetutkimuksia
inessive		esinetutkimuksessa	esinetutkimuksissa
elative		esinetutkimuksesta	esinetutkimuksista
illative		esinetutkimukseen	esinetutkimuksiin
adessive		esinetutkimuksella	esinetutkimuksilla
ablative		esinetutkimukselta	esinetutkimuksilta
allative		esinetutkimukselle	esinetutkimuksille
essive		esinetutkimuksena	esinetutkimuksina
translative		esinetutkimukseksi	esinetutkimuksiksi
abessive		esinetutkimuksetta	esinetutkimuksitta
instructive		—	esinetutkimuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of esinetutkimus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative esinetutkimukseni esinetutkimukseni accusative nom. esinetutkimukseni esinetutkimukseni gen. esinetutkimukseni genitive esinetutkimukseni esinetutkimusteni esinetutkimuksieni partitive esinetutkimustani esinetutkimuksiani inessive esinetutkimuksessani esinetutkimuksissani elative esinetutkimuksestani esinetutkimuksistani illative esinetutkimukseeni esinetutkimuksiini adessive esinetutkimuksellani esinetutkimuksillani ablative esinetutkimukseltani esinetutkimuksiltani allative esinetutkimukselleni esinetutkimuksilleni essive esinetutkimuksenani esinetutkimuksinani translative esinetutkimuksekseni esinetutkimuksikseni abessive esinetutkimuksettani esinetutkimuksittani instructive — — comitative — esinetutkimuksineni second-person singular possessor singular plural nominative esinetutkimuksesi esinetutkimuksesi accusative nom. esinetutkimuksesi esinetutkimuksesi gen. esinetutkimuksesi genitive esinetutkimuksesi esinetutkimustesi esinetutkimuksiesi partitive esinetutkimustasi esinetutkimuksiasi inessive esinetutkimuksessasi esinetutkimuksissasi elative esinetutkimuksestasi esinetutkimuksistasi illative esinetutkimukseesi esinetutkimuksiisi adessive esinetutkimuksellasi esinetutkimuksillasi ablative esinetutkimukseltasi esinetutkimuksiltasi allative esinetutkimuksellesi esinetutkimuksillesi essive esinetutkimuksenasi esinetutkimuksinasi translative esinetutkimukseksesi esinetutkimuksiksesi abessive esinetutkimuksettasi esinetutkimuksittasi instructive — — comitative — esinetutkimuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative esinetutkimuksemme esinetutkimuksemme accusative nom. esinetutkimuksemme esinetutkimuksemme gen. esinetutkimuksemme genitive esinetutkimuksemme esinetutkimustemme esinetutkimuksiemme partitive esinetutkimustamme esinetutkimuksiamme inessive esinetutkimuksessamme esinetutkimuksissamme elative esinetutkimuksestamme esinetutkimuksistamme illative esinetutkimukseemme esinetutkimuksiimme adessive esinetutkimuksellamme esinetutkimuksillamme ablative esinetutkimukseltamme esinetutkimuksiltamme allative esinetutkimuksellemme esinetutkimuksillemme essive esinetutkimuksenamme esinetutkimuksinamme translative esinetutkimukseksemme esinetutkimuksiksemme abessive esinetutkimuksettamme esinetutkimuksittamme instructive — — comitative — esinetutkimuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative esinetutkimuksenne esinetutkimuksenne accusative nom. esinetutkimuksenne esinetutkimuksenne gen. esinetutkimuksenne genitive esinetutkimuksenne esinetutkimustenne esinetutkimuksienne partitive esinetutkimustanne esinetutkimuksianne inessive esinetutkimuksessanne esinetutkimuksissanne elative esinetutkimuksestanne esinetutkimuksistanne illative esinetutkimukseenne esinetutkimuksiinne adessive esinetutkimuksellanne esinetutkimuksillanne ablative esinetutkimukseltanne esinetutkimuksiltanne allative esinetutkimuksellenne esinetutkimuksillenne essive esinetutkimuksenanne esinetutkimuksinanne translative esinetutkimukseksenne esinetutkimuksiksenne abessive esinetutkimuksettanne esinetutkimuksittanne instructive — — comitative — esinetutkimuksinenne third-person possessor singular plural nominative esinetutkimuksensa esinetutkimuksensa accusative nom. esinetutkimuksensa esinetutkimuksensa gen. esinetutkimuksensa genitive esinetutkimuksensa esinetutkimustensa esinetutkimuksiensa partitive esinetutkimustaan esinetutkimustansa esinetutkimuksiaan esinetutkimuksiansa inessive esinetutkimuksessaan esinetutkimuksessansa esinetutkimuksissaan esinetutkimuksissansa elative esinetutkimuksestaan esinetutkimuksestansa esinetutkimuksistaan esinetutkimuksistansa illative esinetutkimukseensa esinetutkimuksiinsa adessive esinetutkimuksellaan esinetutkimuksellansa esinetutkimuksillaan esinetutkimuksillansa ablative esinetutkimukseltaan esinetutkimukseltansa esinetutkimuksiltaan esinetutkimuksiltansa allative esinetutkimukselleen esinetutkimuksellensa esinetutkimuksilleen esinetutkimuksillensa essive esinetutkimuksenaan esinetutkimuksenansa esinetutkimuksinaan esinetutkimuksinansa translative esinetutkimuksekseen esinetutkimukseksensa esinetutkimuksikseen esinetutkimuksiksensa abessive esinetutkimuksettaan esinetutkimuksettansa esinetutkimuksittaan esinetutkimuksittansa instructive — — comitative — esinetutkimuksineen esinetutkimuksinensa