hankaantua

Finnish

Etymology

hangata +‎ -antua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑŋkɑːntuɑˣ/, [ˈhɑ̝ŋkɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): han‧kaan‧tu‧a

Verb

hankaantua

1. (intransitive) Alternative form of hankautua

Conjugation

Inflection of hankaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hankaannun	en hankaannu	1st sing.	olen hankaantunut	en ole hankaantunut
2nd sing.		hankaannut	et hankaannu	2nd sing.	olet hankaantunut	et ole hankaantunut
3rd sing.		hankaantuu	ei hankaannu	3rd sing.	on hankaantunut	ei ole hankaantunut
1st plur.		hankaannumme	emme hankaannu	1st plur.	olemme hankaantuneet	emme ole hankaantuneet
2nd plur.		hankaannutte	ette hankaannu	2nd plur.	olette hankaantuneet	ette ole hankaantuneet
3rd plur.		hankaantuvat	eivät hankaannu	3rd plur.	ovat hankaantuneet	eivät ole hankaantuneet
passive		hankaannutaan	ei hankaannuta	passive	on hankaannuttu	ei ole hankaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hankaannuin	en hankaantunut	1st sing.	olin hankaantunut	en ollut hankaantunut
2nd sing.		hankaannuit	et hankaantunut	2nd sing.	olit hankaantunut	et ollut hankaantunut
3rd sing.		hankaantui	ei hankaantunut	3rd sing.	oli hankaantunut	ei ollut hankaantunut
1st plur.		hankaannuimme	emme hankaantuneet	1st plur.	olimme hankaantuneet	emme olleet hankaantuneet
2nd plur.		hankaannuitte	ette hankaantuneet	2nd plur.	olitte hankaantuneet	ette olleet hankaantuneet
3rd plur.		hankaantuivat	eivät hankaantuneet	3rd plur.	olivat hankaantuneet	eivät olleet hankaantuneet
passive		hankaannuttiin	ei hankaannuttu	passive	oli hankaannuttu	ei ollut hankaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hankaantuisin	en hankaantuisi	1st sing.	olisin hankaantunut	en olisi hankaantunut
2nd sing.		hankaantuisit	et hankaantuisi	2nd sing.	olisit hankaantunut	et olisi hankaantunut
3rd sing.		hankaantuisi	ei hankaantuisi	3rd sing.	olisi hankaantunut	ei olisi hankaantunut
1st plur.		hankaantuisimme	emme hankaantuisi	1st plur.	olisimme hankaantuneet	emme olisi hankaantuneet
2nd plur.		hankaantuisitte	ette hankaantuisi	2nd plur.	olisitte hankaantuneet	ette olisi hankaantuneet
3rd plur.		hankaantuisivat	eivät hankaantuisi	3rd plur.	olisivat hankaantuneet	eivät olisi hankaantuneet
passive		hankaannuttaisiin	ei hankaannuttaisi	passive	olisi hankaannuttu	ei olisi hankaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hankaannu	älä hankaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hankaantukoon	älköön hankaantuko	3rd sing.	olkoon hankaantunut	älköön olko hankaantunut
1st plur.		hankaantukaamme	älkäämme hankaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		hankaantukaa	älkää hankaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hankaantukoot	älkööt hankaantuko	3rd plur.	olkoot hankaantuneet	älkööt olko hankaantuneet
passive		hankaannuttakoon	älköön hankaannuttako	passive	olkoon hankaannuttu	älköön olko hankaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hankaantunen	en hankaantune	1st sing.	lienen hankaantunut	en liene hankaantunut
2nd sing.		hankaantunet	et hankaantune	2nd sing.	lienet hankaantunut	et liene hankaantunut
3rd sing.		hankaantunee	ei hankaantune	3rd sing.	lienee hankaantunut	ei liene hankaantunut
1st plur.		hankaantunemme	emme hankaantune	1st plur.	lienemme hankaantuneet	emme liene hankaantuneet
2nd plur.		hankaantunette	ette hankaantune	2nd plur.	lienette hankaantuneet	ette liene hankaantuneet
3rd plur.		hankaantunevat	eivät hankaantune	3rd plur.	lienevät hankaantuneet	eivät liene hankaantuneet
passive		hankaannuttaneen	ei hankaannuttane	passive	lienee hankaannuttu	ei liene hankaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hankaantua		present	hankaantuva	hankaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hankaantuakseni hankaantuaksemme 2nd hankaantuaksesi hankaantuaksenne 3rd hankaantuakseen hankaantuaksensa		past	hankaantunut	hankaannuttu
2nd	inessive2	hankaantuessa	hankaannuttaessa	agent3	hankaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hankaantuessani hankaantuessamme 2nd hankaantuessasi hankaantuessanne 3rd hankaantuessaan hankaantuessansa		negative	hankaantumaton
	instructive	hankaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	hankaantumassa	—
	elative	hankaantumasta	—
	illative	hankaantumaan	—
	adessive	hankaantumalla	—
	abessive	hankaantumatta	—
	instructive	hankaantuman	hankaannuttaman
4th4	verbal noun	hankaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hankaantumaisillani hankaantumaisillamme 2nd hankaantumaisillasi hankaantumaisillanne 3rd hankaantumaisillaan hankaantumaisillansa

Further reading

• “hankaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02