harmistuminen

Finnish

Etymology

harmistua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrmistuminen/, [ˈhɑ̝rmis̠ˌtumine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): har‧mis‧tu‧mi‧nen

Noun

harmistuminen

1. verbal noun of harmistua
   1. getting annoyed, vexed or upset

Declension

Inflection of harmistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		harmistuminen	harmistumiset
genitive		harmistumisen	harmistumisten harmistumisien
partitive		harmistumista	harmistumisia
illative		harmistumiseen	harmistumisiin
		singular	plural
nominative		harmistuminen	harmistumiset
accusative	nom.	harmistuminen	harmistumiset
	gen.	harmistumisen
genitive		harmistumisen	harmistumisten harmistumisien
partitive		harmistumista	harmistumisia
inessive		harmistumisessa	harmistumisissa
elative		harmistumisesta	harmistumisista
illative		harmistumiseen	harmistumisiin
adessive		harmistumisella	harmistumisilla
ablative		harmistumiselta	harmistumisilta
allative		harmistumiselle	harmistumisille
essive		harmistumisena	harmistumisina
translative		harmistumiseksi	harmistumisiksi
abessive		harmistumisetta	harmistumisitta
instructive		—	harmistumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of harmistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative harmistumiseni harmistumiseni accusative nom. harmistumiseni harmistumiseni gen. harmistumiseni genitive harmistumiseni harmistumisteni harmistumisieni partitive harmistumistani harmistumisiani inessive harmistumisessani harmistumisissani elative harmistumisestani harmistumisistani illative harmistumiseeni harmistumisiini adessive harmistumisellani harmistumisillani ablative harmistumiseltani harmistumisiltani allative harmistumiselleni harmistumisilleni essive harmistumisenani harmistumisinani translative harmistumisekseni harmistumisikseni abessive harmistumisettani harmistumisittani instructive — — comitative — harmistumisineni second-person singular possessor singular plural nominative harmistumisesi harmistumisesi accusative nom. harmistumisesi harmistumisesi gen. harmistumisesi genitive harmistumisesi harmistumistesi harmistumisiesi partitive harmistumistasi harmistumisiasi inessive harmistumisessasi harmistumisissasi elative harmistumisestasi harmistumisistasi illative harmistumiseesi harmistumisiisi adessive harmistumisellasi harmistumisillasi ablative harmistumiseltasi harmistumisiltasi allative harmistumisellesi harmistumisillesi essive harmistumisenasi harmistumisinasi translative harmistumiseksesi harmistumisiksesi abessive harmistumisettasi harmistumisittasi instructive — — comitative — harmistumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative harmistumisemme harmistumisemme accusative nom. harmistumisemme harmistumisemme gen. harmistumisemme genitive harmistumisemme harmistumistemme harmistumisiemme partitive harmistumistamme harmistumisiamme inessive harmistumisessamme harmistumisissamme elative harmistumisestamme harmistumisistamme illative harmistumiseemme harmistumisiimme adessive harmistumisellamme harmistumisillamme ablative harmistumiseltamme harmistumisiltamme allative harmistumisellemme harmistumisillemme essive harmistumisenamme harmistumisinamme translative harmistumiseksemme harmistumisiksemme abessive harmistumisettamme harmistumisittamme instructive — — comitative — harmistumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative harmistumisenne harmistumisenne accusative nom. harmistumisenne harmistumisenne gen. harmistumisenne genitive harmistumisenne harmistumistenne harmistumisienne partitive harmistumistanne harmistumisianne inessive harmistumisessanne harmistumisissanne elative harmistumisestanne harmistumisistanne illative harmistumiseenne harmistumisiinne adessive harmistumisellanne harmistumisillanne ablative harmistumiseltanne harmistumisiltanne allative harmistumisellenne harmistumisillenne essive harmistumisenanne harmistumisinanne translative harmistumiseksenne harmistumisiksenne abessive harmistumisettanne harmistumisittanne instructive — — comitative — harmistumisinenne third-person possessor singular plural nominative harmistumisensa harmistumisensa accusative nom. harmistumisensa harmistumisensa gen. harmistumisensa genitive harmistumisensa harmistumistensa harmistumisiensa partitive harmistumistaan harmistumistansa harmistumisiaan harmistumisiansa inessive harmistumisessaan harmistumisessansa harmistumisissaan harmistumisissansa elative harmistumisestaan harmistumisestansa harmistumisistaan harmistumisistansa illative harmistumiseensa harmistumisiinsa adessive harmistumisellaan harmistumisellansa harmistumisillaan harmistumisillansa ablative harmistumiseltaan harmistumiseltansa harmistumisiltaan harmistumisiltansa allative harmistumiselleen harmistumisellensa harmistumisilleen harmistumisillensa essive harmistumisenaan harmistumisenansa harmistumisinaan harmistumisinansa translative harmistumisekseen harmistumiseksensa harmistumisikseen harmistumisiksensa abessive harmistumisettaan harmistumisettansa harmistumisittaan harmistumisittansa instructive — — comitative — harmistumisineen harmistumisinensa