heili

See also: Heili, hēilí, and héili-

Faroese

Etymology

From Old Norse heili, from Proto-Germanic *hailia-.

Noun

heili m (genitive singular heila, plural heilar)

1. brain

Declension

Declension of heili
m1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	heili	heilin	heilar	heilarnir
accusative	heila	heilan	heilar	heilarnar
dative	heila	heilanum	heilum	heilunum
genitive	heila	heilans	heila	heilanna

Finnish

Etymology

heila +‎ -i

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhei̯li/, [ˈhe̞i̯li]
• Rhymes: -eili
• Syllabification^(key): hei‧li

Noun

heili

1. Alternative form of heila

Declension

Inflection of heili (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		heili	heilit
genitive		heilin	heilien
partitive		heiliä	heilejä
illative		heiliin	heileihin
		singular	plural
nominative		heili	heilit
accusative	nom.	heili	heilit
	gen.	heilin
genitive		heilin	heilien
partitive		heiliä	heilejä
inessive		heilissä	heileissä
elative		heilistä	heileistä
illative		heiliin	heileihin
adessive		heilillä	heileillä
ablative		heililtä	heileiltä
allative		heilille	heileille
essive		heilinä	heileinä
translative		heiliksi	heileiksi
abessive		heilittä	heileittä
instructive		—	heilein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of heili (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative heilini heilini accusative nom. heilini heilini gen. heilini genitive heilini heilieni partitive heiliäni heilejäni inessive heilissäni heileissäni elative heilistäni heileistäni illative heiliini heileihini adessive heililläni heileilläni ablative heililtäni heileiltäni allative heililleni heileilleni essive heilinäni heileinäni translative heilikseni heileikseni abessive heilittäni heileittäni instructive — — comitative — heileineni second-person singular possessor singular plural nominative heilisi heilisi accusative nom. heilisi heilisi gen. heilisi genitive heilisi heiliesi partitive heiliäsi heilejäsi inessive heilissäsi heileissäsi elative heilistäsi heileistäsi illative heiliisi heileihisi adessive heililläsi heileilläsi ablative heililtäsi heileiltäsi allative heilillesi heileillesi essive heilinäsi heileinäsi translative heiliksesi heileiksesi abessive heilittäsi heileittäsi instructive — — comitative — heileinesi first-person plural possessor singular plural nominative heilimme heilimme accusative nom. heilimme heilimme gen. heilimme genitive heilimme heiliemme partitive heiliämme heilejämme inessive heilissämme heileissämme elative heilistämme heileistämme illative heiliimme heileihimme adessive heilillämme heileillämme ablative heililtämme heileiltämme allative heilillemme heileillemme essive heilinämme heileinämme translative heiliksemme heileiksemme abessive heilittämme heileittämme instructive — — comitative — heileinemme second-person plural possessor singular plural nominative heilinne heilinne accusative nom. heilinne heilinne gen. heilinne genitive heilinne heilienne partitive heiliänne heilejänne inessive heilissänne heileissänne elative heilistänne heileistänne illative heiliinne heileihinne adessive heilillänne heileillänne ablative heililtänne heileiltänne allative heilillenne heileillenne essive heilinänne heileinänne translative heiliksenne heileiksenne abessive heilittänne heileittänne instructive — — comitative — heileinenne third-person possessor singular plural nominative heilinsä heilinsä accusative nom. heilinsä heilinsä gen. heilinsä genitive heilinsä heiliensä partitive heiliään heiliänsä heilejään heilejänsä inessive heilissään heilissänsä heileissään heileissänsä elative heilistään heilistänsä heileistään heileistänsä illative heiliinsä heileihinsä adessive heilillään heilillänsä heileillään heileillänsä ablative heililtään heililtänsä heileiltään heileiltänsä allative heililleen heilillensä heileilleen heileillensä essive heilinään heilinänsä heileinään heileinänsä translative heilikseen heiliksensä heileikseen heileiksensä abessive heilittään heilittänsä heileittään heileittänsä instructive — — comitative — heileineen heileinensä

Further reading

• “heili”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Icelandic

Etymology

From Old Norse heili (“a brain”), from Proto-Germanic *hailia-, whence also Old Frisian hēli, heila, hāl.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheiːlɪ/

  Rhymes: -eiːlɪ

Noun

heili m (genitive singular heila, nominative plural heilar)

1. (anatomy) a brain

Declension

declension of heili

m-w1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	heili	heilinn	heilar	heilarnir
accusative	heila	heilann	heila	heilana
dative	heila	heilanum	heilum	heilunum
genitive	heila	heilans	heila	heilanna

Derived terms

• afturheili (hindbrain, metencephalon)
• brjóta heilann
• fornheili (paleencephalon, paleoencephalon, paleocephalon)
• framheili (forebrain, prosencephalon)
• frumheili (archencephalon)
• miðheili
• milliheili
• heilabörkur
• heiladauði
• heiladingull
• heilafruma
• heilalaus
• heilaþvottur
• hvelaheili (endbrain, telencephalon)
• litli heili (cerebellum)
• miðheili (midbrain, mesencephalon)
• milliheili (interbrain, diencephalon)
• mænuheili (myelencephalon)
• nýheili (neopallium)
• sjónheili (ophthalmencephalon)
• skoraheili (schizencephaly)
• stórheili (megalencephaly, macrencephaly, macrencephalia, cerebrum)
• tigulheili (hindbrain, metencephalon)

See also

• mænukylfa
• brú
• stúka
• undirstúka
• hjarni
• hvelatengsl
• miðjuskor
• felling

Old Norse

Etymology

From Proto-Germanic *hailia-, whence also Old Frisian hēli, heila, hāl.

Noun

heili m

1. brain

Descendants

• Faroese: heili
• Icelandic: heili
• Norwegian: heile

References

• “heili”, in Geir T. Zoëga (1910) A Concise Dictionary of Old Icelandic, Oxford: Clarendon Press