hikke

Danish

Pronunciation

• IPA^(key): /hekə/, [ˈheɡ̊ə]

Etymology 1

From the verb hikke (“to hiccup”), which is imitative. Related to Dutch hik.

Noun

hikke c (singular definite hikken, not used in plural form)

1. hiccups (the condition of having hiccup spasms)

Etymology 2

From Old Danish hikke (“to hiccup”).

Verb

hikke (imperative hik, infinitive at hikke, present tense hikker, past tense hikkede, perfect tense har hikket)

1. hiccup (to have the hiccups)

Derived terms

• hik

Further reading

• hikke on the Danish Wikipedia.Wikipedia ^da

Finnish

Etymology

Clipping of hikipinko.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhikːe/, [ˈhikːe̞]
• Rhymes: -ikːe
• Syllabification^(key): hik‧ke

Noun

hikke (colloquial)

1. swot, nerd

   Synonyms: hikipinko, hikari, pinko

Declension

Inflection of hikke (Kotus type 8*A/nalle, kk-k gradation)
nominative		hikke	hiket
genitive		hiken	hikkejen
partitive		hikkeä	hikkejä
illative		hikkeen	hikkeihin
		singular	plural
nominative		hikke	hiket
accusative	nom.	hikke	hiket
	gen.	hiken
genitive		hiken	hikkejen hikkeinrare
partitive		hikkeä	hikkejä
inessive		hikessä	hikeissä
elative		hikestä	hikeistä
illative		hikkeen	hikkeihin
adessive		hikellä	hikeillä
ablative		hikeltä	hikeiltä
allative		hikelle	hikeille
essive		hikkenä	hikkeinä
translative		hikeksi	hikeiksi
abessive		hikettä	hikeittä
instructive		—	hikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hikke (Kotus type 8*A/nalle, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hikkeni hikkeni accusative nom. hikkeni hikkeni gen. hikkeni genitive hikkeni hikkejeni hikkeinirare partitive hikkeäni hikkejäni inessive hikessäni hikeissäni elative hikestäni hikeistäni illative hikkeeni hikkeihini adessive hikelläni hikeilläni ablative hikeltäni hikeiltäni allative hikelleni hikeilleni essive hikkenäni hikkeinäni translative hikekseni hikeikseni abessive hikettäni hikeittäni instructive — — comitative — hikkeineni second-person singular possessor singular plural nominative hikkesi hikkesi accusative nom. hikkesi hikkesi gen. hikkesi genitive hikkesi hikkejesi hikkeisirare partitive hikkeäsi hikkejäsi inessive hikessäsi hikeissäsi elative hikestäsi hikeistäsi illative hikkeesi hikkeihisi adessive hikelläsi hikeilläsi ablative hikeltäsi hikeiltäsi allative hikellesi hikeillesi essive hikkenäsi hikkeinäsi translative hikeksesi hikeiksesi abessive hikettäsi hikeittäsi instructive — — comitative — hikkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative hikkemme hikkemme accusative nom. hikkemme hikkemme gen. hikkemme genitive hikkemme hikkejemme hikkeimmerare partitive hikkeämme hikkejämme inessive hikessämme hikeissämme elative hikestämme hikeistämme illative hikkeemme hikkeihimme adessive hikellämme hikeillämme ablative hikeltämme hikeiltämme allative hikellemme hikeillemme essive hikkenämme hikkeinämme translative hikeksemme hikeiksemme abessive hikettämme hikeittämme instructive — — comitative — hikkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative hikkenne hikkenne accusative nom. hikkenne hikkenne gen. hikkenne genitive hikkenne hikkejenne hikkeinnerare partitive hikkeänne hikkejänne inessive hikessänne hikeissänne elative hikestänne hikeistänne illative hikkeenne hikkeihinne adessive hikellänne hikeillänne ablative hikeltänne hikeiltänne allative hikellenne hikeillenne essive hikkenänne hikkeinänne translative hikeksenne hikeiksenne abessive hikettänne hikeittänne instructive — — comitative — hikkeinenne third-person possessor singular plural nominative hikkensä hikkensä accusative nom. hikkensä hikkensä gen. hikkensä genitive hikkensä hikkejensä hikkeinsärare partitive hikkeään hikkeänsä hikkejään hikkejänsä inessive hikessään hikessänsä hikeissään hikeissänsä elative hikestään hikestänsä hikeistään hikeistänsä illative hikkeensä hikkeihinsä adessive hikellään hikellänsä hikeillään hikeillänsä ablative hikeltään hikeltänsä hikeiltään hikeiltänsä allative hikelleen hikellensä hikeilleen hikeillensä essive hikkenään hikkenänsä hikkeinään hikkeinänsä translative hikekseen hikeksensä hikeikseen hikeiksensä abessive hikettään hikettänsä hikeittään hikeittänsä instructive — — comitative — hikkeineen hikkeinensä

Further reading

• “hikke”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• hekki

Norwegian Bokmål

Noun

hikke m (definite singular hikken, uncountable)

1. hiccups (the condition of having hiccup spasms)

References

• “hikke” in The Bokmål Dictionary.

Norwegian Nynorsk

Pronunciation

• IPA^(key): /²hɪkːə/

Noun

hikke m (definite singular hikken, uncountable)

1. hiccups (the condition of having hiccup spasms)

References

• “hikke” in The Nynorsk Dictionary.