huikoa

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhui̯koɑˣ/, [ˈhui̯ko̞ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uikoɑ
• Syllabification^(key): hui‧ko‧a

Verb

huikoa

1. Alternative form of hiukoa

Conjugation

Inflection of huikoa (Kotus type 52*D/sanoa, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huion	en huio	1st sing.	olen huikonut	en ole huikonut
2nd sing.		huiot	et huio	2nd sing.	olet huikonut	et ole huikonut
3rd sing.		huikoo	ei huio	3rd sing.	on huikonut	ei ole huikonut
1st plur.		huiomme	emme huio	1st plur.	olemme huikoneet	emme ole huikoneet
2nd plur.		huiotte	ette huio	2nd plur.	olette huikoneet	ette ole huikoneet
3rd plur.		huikovat	eivät huio	3rd plur.	ovat huikoneet	eivät ole huikoneet
passive		huiotaan	ei huiota	passive	on huiottu	ei ole huiottu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huioin	en huikonut	1st sing.	olin huikonut	en ollut huikonut
2nd sing.		huioit	et huikonut	2nd sing.	olit huikonut	et ollut huikonut
3rd sing.		huikoi	ei huikonut	3rd sing.	oli huikonut	ei ollut huikonut
1st plur.		huioimme	emme huikoneet	1st plur.	olimme huikoneet	emme olleet huikoneet
2nd plur.		huioitte	ette huikoneet	2nd plur.	olitte huikoneet	ette olleet huikoneet
3rd plur.		huikoivat	eivät huikoneet	3rd plur.	olivat huikoneet	eivät olleet huikoneet
passive		huiottiin	ei huiottu	passive	oli huiottu	ei ollut huiottu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikoisin	en huikoisi	1st sing.	olisin huikonut	en olisi huikonut
2nd sing.		huikoisit	et huikoisi	2nd sing.	olisit huikonut	et olisi huikonut
3rd sing.		huikoisi	ei huikoisi	3rd sing.	olisi huikonut	ei olisi huikonut
1st plur.		huikoisimme	emme huikoisi	1st plur.	olisimme huikoneet	emme olisi huikoneet
2nd plur.		huikoisitte	ette huikoisi	2nd plur.	olisitte huikoneet	ette olisi huikoneet
3rd plur.		huikoisivat	eivät huikoisi	3rd plur.	olisivat huikoneet	eivät olisi huikoneet
passive		huiottaisiin	ei huiottaisi	passive	olisi huiottu	ei olisi huiottu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		huio	älä huio	2nd sing.	—	—
3rd sing.		huikokoon	älköön huikoko	3rd sing.	olkoon huikonut	älköön olko huikonut
1st plur.		huikokaamme	älkäämme huikoko	1st plur.	—	—
2nd plur.		huikokaa	älkää huikoko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		huikokoot	älkööt huikoko	3rd plur.	olkoot huikoneet	älkööt olko huikoneet
passive		huiottakoon	älköön huiottako	passive	olkoon huiottu	älköön olko huiottu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikonen	en huikone	1st sing.	lienen huikonut	en liene huikonut
2nd sing.		huikonet	et huikone	2nd sing.	lienet huikonut	et liene huikonut
3rd sing.		huikonee	ei huikone	3rd sing.	lienee huikonut	ei liene huikonut
1st plur.		huikonemme	emme huikone	1st plur.	lienemme huikoneet	emme liene huikoneet
2nd plur.		huikonette	ette huikone	2nd plur.	lienette huikoneet	ette liene huikoneet
3rd plur.		huikonevat	eivät huikone	3rd plur.	lienevät huikoneet	eivät liene huikoneet
passive		huiottaneen	ei huiottane	passive	lienee huiottu	ei liene huiottu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		huikoa		present	huikova	huiottava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikoakseni huikoaksemme 2nd huikoaksesi huikoaksenne 3rd huikoakseen huikoaksensa		past	huikonut	huiottu
2nd	inessive2	huikoessa	huiottaessa	agent3	huikoma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikoessani huikoessamme 2nd huikoessasi huikoessanne 3rd huikoessaan huikoessansa		negative	huikomaton
	instructive	huikoen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	huikomassa	—
	elative	huikomasta	—
	illative	huikomaan	—
	adessive	huikomalla	—
	abessive	huikomatta	—
	instructive	huikoman	huiottaman
4th4	verbal noun	huikominen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikomaisillani huikomaisillamme 2nd huikomaisillasi huikomaisillanne 3rd huikomaisillaan huikomaisillansa

Derived terms

compounds

• huikopala

 

Further reading

• “huikoa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02