irtotee

Finnish

Etymology

irto- +‎ tee

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirtoˌteː/, [ˈirt̪o̞ˌt̪e̞ː]
• Rhymes: -eː
• Syllabification^(key): ir‧to‧tee

Noun

irtotee

1. loose tea

Declension

Inflection of irtotee (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative		irtotee	irtoteet
genitive		irtoteen	irtoteiden irtoteitten
partitive		irtoteetä	irtoteitä
illative		irtoteehen	irtoteihin
		singular	plural
nominative		irtotee	irtoteet
accusative	nom.	irtotee	irtoteet
	gen.	irtoteen
genitive		irtoteen	irtoteiden irtoteitten
partitive		irtoteetä	irtoteitä
inessive		irtoteessä	irtoteissä
elative		irtoteestä	irtoteistä
illative		irtoteehen	irtoteihin
adessive		irtoteellä	irtoteillä
ablative		irtoteeltä	irtoteiltä
allative		irtoteelle	irtoteille
essive		irtoteenä	irtoteinä
translative		irtoteeksi	irtoteiksi
abessive		irtoteettä	irtoteittä
instructive		—	irtotein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of irtotee (Kotus type 18/maa, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative irtoteeni irtoteeni accusative nom. irtoteeni irtoteeni gen. irtoteeni genitive irtoteeni irtoteideni irtoteitteni partitive irtoteetäni irtoteitäni inessive irtoteessäni irtoteissäni elative irtoteestäni irtoteistäni illative irtoteeheni irtoteihini adessive irtoteelläni irtoteilläni ablative irtoteeltäni irtoteiltäni allative irtoteelleni irtoteilleni essive irtoteenäni irtoteinäni translative irtoteekseni irtoteikseni abessive irtoteettäni irtoteittäni instructive — — comitative — irtoteineni second-person singular possessor singular plural nominative irtoteesi irtoteesi accusative nom. irtoteesi irtoteesi gen. irtoteesi genitive irtoteesi irtoteidesi irtoteittesi partitive irtoteetäsi irtoteitäsi inessive irtoteessäsi irtoteissäsi elative irtoteestäsi irtoteistäsi illative irtoteehesi irtoteihisi adessive irtoteelläsi irtoteilläsi ablative irtoteeltäsi irtoteiltäsi allative irtoteellesi irtoteillesi essive irtoteenäsi irtoteinäsi translative irtoteeksesi irtoteiksesi abessive irtoteettäsi irtoteittäsi instructive — — comitative — irtoteinesi first-person plural possessor singular plural nominative irtoteemme irtoteemme accusative nom. irtoteemme irtoteemme gen. irtoteemme genitive irtoteemme irtoteidemme irtoteittemme partitive irtoteetämme irtoteitämme inessive irtoteessämme irtoteissämme elative irtoteestämme irtoteistämme illative irtoteehemme irtoteihimme adessive irtoteellämme irtoteillämme ablative irtoteeltämme irtoteiltämme allative irtoteellemme irtoteillemme essive irtoteenämme irtoteinämme translative irtoteeksemme irtoteiksemme abessive irtoteettämme irtoteittämme instructive — — comitative — irtoteinemme second-person plural possessor singular plural nominative irtoteenne irtoteenne accusative nom. irtoteenne irtoteenne gen. irtoteenne genitive irtoteenne irtoteidenne irtoteittenne partitive irtoteetänne irtoteitänne inessive irtoteessänne irtoteissänne elative irtoteestänne irtoteistänne illative irtoteehenne irtoteihinne adessive irtoteellänne irtoteillänne ablative irtoteeltänne irtoteiltänne allative irtoteellenne irtoteillenne essive irtoteenänne irtoteinänne translative irtoteeksenne irtoteiksenne abessive irtoteettänne irtoteittänne instructive — — comitative — irtoteinenne third-person possessor singular plural nominative irtoteensä irtoteensä accusative nom. irtoteensä irtoteensä gen. irtoteensä genitive irtoteensä irtoteidensä irtoteittensä partitive irtoteetään irtoteetänsä irtoteitään irtoteitänsä inessive irtoteessään irtoteessänsä irtoteissään irtoteissänsä elative irtoteestään irtoteestänsä irtoteistään irtoteistänsä illative irtoteehensä irtoteihinsä adessive irtoteellään irtoteellänsä irtoteillään irtoteillänsä ablative irtoteeltään irtoteeltänsä irtoteiltään irtoteiltänsä allative irtoteelleen irtoteellensä irtoteilleen irtoteillensä essive irtoteenään irtoteenänsä irtoteinään irtoteinänsä translative irtoteekseen irtoteeksensä irtoteikseen irtoteiksensä abessive irtoteettään irtoteettänsä irtoteittään irtoteittänsä instructive — — comitative — irtoteineen irtoteinensä