kaikertaa

Finnish

Etymology

Possibly a blend of kaihertaa +‎ vaikertaa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑi̯kertɑːˣ/, [ˈkɑ̝i̯k̟e̞rt̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑikertɑː
• Syllabification^(key): kai‧ker‧taa

Verb

kaikertaa

1. (rare, dated) to moan
2. (impersonal, transitive, usually atelic) to bother, trouble (to annoy, disturb, irritate)

   Pelaajia kaikertaa vielä eilinen tappio.

   Yesterday's loss still bothers the players.

Usage notes

• in the sense "to bother", kaikertaa is a monopersonal verb (out of the personal forms, only the third-person forms are used).

Conjugation

Inflection of kaikertaa (Kotus type 54*K/huutaa, rt-rr gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikerran	en kaikerra	1st sing.	olen kaikertanut	en ole kaikertanut
2nd sing.		kaikerrat	et kaikerra	2nd sing.	olet kaikertanut	et ole kaikertanut
3rd sing.		kaikertaa	ei kaikerra	3rd sing.	on kaikertanut	ei ole kaikertanut
1st plur.		kaikerramme	emme kaikerra	1st plur.	olemme kaikertaneet	emme ole kaikertaneet
2nd plur.		kaikerratte	ette kaikerra	2nd plur.	olette kaikertaneet	ette ole kaikertaneet
3rd plur.		kaikertavat	eivät kaikerra	3rd plur.	ovat kaikertaneet	eivät ole kaikertaneet
passive		kaikerretaan	ei kaikerreta	passive	on kaikerrettu	ei ole kaikerrettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikersin	en kaikertanut	1st sing.	olin kaikertanut	en ollut kaikertanut
2nd sing.		kaikersit	et kaikertanut	2nd sing.	olit kaikertanut	et ollut kaikertanut
3rd sing.		kaikersi	ei kaikertanut	3rd sing.	oli kaikertanut	ei ollut kaikertanut
1st plur.		kaikersimme	emme kaikertaneet	1st plur.	olimme kaikertaneet	emme olleet kaikertaneet
2nd plur.		kaikersitte	ette kaikertaneet	2nd plur.	olitte kaikertaneet	ette olleet kaikertaneet
3rd plur.		kaikersivat	eivät kaikertaneet	3rd plur.	olivat kaikertaneet	eivät olleet kaikertaneet
passive		kaikerrettiin	ei kaikerrettu	passive	oli kaikerrettu	ei ollut kaikerrettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikertaisin	en kaikertaisi	1st sing.	olisin kaikertanut	en olisi kaikertanut
2nd sing.		kaikertaisit	et kaikertaisi	2nd sing.	olisit kaikertanut	et olisi kaikertanut
3rd sing.		kaikertaisi	ei kaikertaisi	3rd sing.	olisi kaikertanut	ei olisi kaikertanut
1st plur.		kaikertaisimme	emme kaikertaisi	1st plur.	olisimme kaikertaneet	emme olisi kaikertaneet
2nd plur.		kaikertaisitte	ette kaikertaisi	2nd plur.	olisitte kaikertaneet	ette olisi kaikertaneet
3rd plur.		kaikertaisivat	eivät kaikertaisi	3rd plur.	olisivat kaikertaneet	eivät olisi kaikertaneet
passive		kaikerrettaisiin	ei kaikerrettaisi	passive	olisi kaikerrettu	ei olisi kaikerrettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kaikerra	älä kaikerra	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kaikertakoon	älköön kaikertako	3rd sing.	olkoon kaikertanut	älköön olko kaikertanut
1st plur.		kaikertakaamme	älkäämme kaikertako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kaikertakaa	älkää kaikertako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kaikertakoot	älkööt kaikertako	3rd plur.	olkoot kaikertaneet	älkööt olko kaikertaneet
passive		kaikerrettakoon	älköön kaikerrettako	passive	olkoon kaikerrettu	älköön olko kaikerrettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikertanen	en kaikertane	1st sing.	lienen kaikertanut	en liene kaikertanut
2nd sing.		kaikertanet	et kaikertane	2nd sing.	lienet kaikertanut	et liene kaikertanut
3rd sing.		kaikertanee	ei kaikertane	3rd sing.	lienee kaikertanut	ei liene kaikertanut
1st plur.		kaikertanemme	emme kaikertane	1st plur.	lienemme kaikertaneet	emme liene kaikertaneet
2nd plur.		kaikertanette	ette kaikertane	2nd plur.	lienette kaikertaneet	ette liene kaikertaneet
3rd plur.		kaikertanevat	eivät kaikertane	3rd plur.	lienevät kaikertaneet	eivät liene kaikertaneet
passive		kaikerrettaneen	ei kaikerrettane	passive	lienee kaikerrettu	ei liene kaikerrettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kaikertaa		present	kaikertava	kaikerrettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikertaakseni kaikertaaksemme 2nd kaikertaaksesi kaikertaaksenne 3rd kaikertaakseen kaikertaaksensa		past	kaikertanut	kaikerrettu
2nd	inessive2	kaikertaessa	kaikerrettaessa	agent3	kaikertama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikertaessani kaikertaessamme 2nd kaikertaessasi kaikertaessanne 3rd kaikertaessaan kaikertaessansa		negative	kaikertamaton
	instructive	kaikertaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form kaikertaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kaikertamassa	—
	elative	kaikertamasta	—
	illative	kaikertamaan	—
	adessive	kaikertamalla	—
	abessive	kaikertamatta	—
	instructive	kaikertaman	kaikerrettaman
4th4	verbal noun	kaikertaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikertamaisillani kaikertamaisillamme 2nd kaikertamaisillasi kaikertamaisillanne 3rd kaikertamaisillaan kaikertamaisillansa

Synonyms

• (to moan): vaikertaa, valittaa
• (to bother): vaivata, painaa

Further reading

• “kaikertaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02