kenkäin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeŋkæi̯n/, [ˈk̟e̞ŋk̟æi̯n]
• Rhymes: -eŋkæin
• Syllabification^(key): ken‧käin

Etymology 1

kenkä +‎ -in

Noun

kenkäin

1. A chape (lower metallic cap of a sword's scabbard).
2. A kind of sheath with which a flagpole is supported on the waist of its bearer, or on the side of a horse.
3. Synonym of suovero

Declension

Inflection of kenkäin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		kenkäin	kenkäimet
genitive		kenkäimen	kenkäimien kenkäinten
partitive		kenkäintä	kenkäimiä
illative		kenkäimeen	kenkäimiin
		singular	plural
nominative		kenkäin	kenkäimet
accusative	nom.	kenkäin	kenkäimet
	gen.	kenkäimen
genitive		kenkäimen	kenkäimien kenkäinten
partitive		kenkäintä	kenkäimiä
inessive		kenkäimessä	kenkäimissä
elative		kenkäimestä	kenkäimistä
illative		kenkäimeen	kenkäimiin
adessive		kenkäimellä	kenkäimillä
ablative		kenkäimeltä	kenkäimiltä
allative		kenkäimelle	kenkäimille
essive		kenkäimenä	kenkäiminä
translative		kenkäimeksi	kenkäimiksi
abessive		kenkäimettä	kenkäimittä
instructive		—	kenkäimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kenkäin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kenkäimeni kenkäimeni accusative nom. kenkäimeni kenkäimeni gen. kenkäimeni genitive kenkäimeni kenkäimieni kenkäinteni partitive kenkäintäni kenkäimiäni inessive kenkäimessäni kenkäimissäni elative kenkäimestäni kenkäimistäni illative kenkäimeeni kenkäimiini adessive kenkäimelläni kenkäimilläni ablative kenkäimeltäni kenkäimiltäni allative kenkäimelleni kenkäimilleni essive kenkäimenäni kenkäiminäni translative kenkäimekseni kenkäimikseni abessive kenkäimettäni kenkäimittäni instructive — — comitative — kenkäimineni second-person singular possessor singular plural nominative kenkäimesi kenkäimesi accusative nom. kenkäimesi kenkäimesi gen. kenkäimesi genitive kenkäimesi kenkäimiesi kenkäintesi partitive kenkäintäsi kenkäimiäsi inessive kenkäimessäsi kenkäimissäsi elative kenkäimestäsi kenkäimistäsi illative kenkäimeesi kenkäimiisi adessive kenkäimelläsi kenkäimilläsi ablative kenkäimeltäsi kenkäimiltäsi allative kenkäimellesi kenkäimillesi essive kenkäimenäsi kenkäiminäsi translative kenkäimeksesi kenkäimiksesi abessive kenkäimettäsi kenkäimittäsi instructive — — comitative — kenkäiminesi first-person plural possessor singular plural nominative kenkäimemme kenkäimemme accusative nom. kenkäimemme kenkäimemme gen. kenkäimemme genitive kenkäimemme kenkäimiemme kenkäintemme partitive kenkäintämme kenkäimiämme inessive kenkäimessämme kenkäimissämme elative kenkäimestämme kenkäimistämme illative kenkäimeemme kenkäimiimme adessive kenkäimellämme kenkäimillämme ablative kenkäimeltämme kenkäimiltämme allative kenkäimellemme kenkäimillemme essive kenkäimenämme kenkäiminämme translative kenkäimeksemme kenkäimiksemme abessive kenkäimettämme kenkäimittämme instructive — — comitative — kenkäiminemme second-person plural possessor singular plural nominative kenkäimenne kenkäimenne accusative nom. kenkäimenne kenkäimenne gen. kenkäimenne genitive kenkäimenne kenkäimienne kenkäintenne partitive kenkäintänne kenkäimiänne inessive kenkäimessänne kenkäimissänne elative kenkäimestänne kenkäimistänne illative kenkäimeenne kenkäimiinne adessive kenkäimellänne kenkäimillänne ablative kenkäimeltänne kenkäimiltänne allative kenkäimellenne kenkäimillenne essive kenkäimenänne kenkäiminänne translative kenkäimeksenne kenkäimiksenne abessive kenkäimettänne kenkäimittänne instructive — — comitative — kenkäiminenne third-person possessor singular plural nominative kenkäimensä kenkäimensä accusative nom. kenkäimensä kenkäimensä gen. kenkäimensä genitive kenkäimensä kenkäimiensä kenkäintensä partitive kenkäintään kenkäintänsä kenkäimiään kenkäimiänsä inessive kenkäimessään kenkäimessänsä kenkäimissään kenkäimissänsä elative kenkäimestään kenkäimestänsä kenkäimistään kenkäimistänsä illative kenkäimeensä kenkäimiinsä adessive kenkäimellään kenkäimellänsä kenkäimillään kenkäimillänsä ablative kenkäimeltään kenkäimeltänsä kenkäimiltään kenkäimiltänsä allative kenkäimelleen kenkäimellensä kenkäimilleen kenkäimillensä essive kenkäimenään kenkäimenänsä kenkäiminään kenkäiminänsä translative kenkäimekseen kenkäimeksensä kenkäimikseen kenkäimiksensä abessive kenkäimettään kenkäimettänsä kenkäimittään kenkäimittänsä instructive — — comitative — kenkäimineen kenkäiminensä

Further reading

• “kenkäin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Noun

kenkäin

1. (dated) genitive plural of kenkä

Alternative forms

• kenkien