kombinaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see English combination), ultimately from Late Latin combīnātiō.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkombinɑːtio/, [ˈko̞mbiˌnɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Syllabification^(key): kom‧bi‧naa‧ti‧o

Noun

kombinaatio

1. (mathematics) combination

Declension

Inflection of kombinaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		kombinaatio	kombinaatiot
genitive		kombinaation	kombinaatioiden kombinaatioitten
partitive		kombinaatiota	kombinaatioita
illative		kombinaatioon	kombinaatioihin
		singular	plural
nominative		kombinaatio	kombinaatiot
accusative	nom.	kombinaatio	kombinaatiot
	gen.	kombinaation
genitive		kombinaation	kombinaatioiden kombinaatioitten
partitive		kombinaatiota	kombinaatioita
inessive		kombinaatiossa	kombinaatioissa
elative		kombinaatiosta	kombinaatioista
illative		kombinaatioon	kombinaatioihin
adessive		kombinaatiolla	kombinaatioilla
ablative		kombinaatiolta	kombinaatioilta
allative		kombinaatiolle	kombinaatioille
essive		kombinaationa	kombinaatioina
translative		kombinaatioksi	kombinaatioiksi
abessive		kombinaatiotta	kombinaatioitta
instructive		—	kombinaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kombinaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kombinaationi kombinaationi accusative nom. kombinaationi kombinaationi gen. kombinaationi genitive kombinaationi kombinaatioideni kombinaatioitteni partitive kombinaatiotani kombinaatioitani inessive kombinaatiossani kombinaatioissani elative kombinaatiostani kombinaatioistani illative kombinaatiooni kombinaatioihini adessive kombinaatiollani kombinaatioillani ablative kombinaatioltani kombinaatioiltani allative kombinaatiolleni kombinaatioilleni essive kombinaationani kombinaatioinani translative kombinaatiokseni kombinaatioikseni abessive kombinaatiottani kombinaatioittani instructive — — comitative — kombinaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative kombinaatiosi kombinaatiosi accusative nom. kombinaatiosi kombinaatiosi gen. kombinaatiosi genitive kombinaatiosi kombinaatioidesi kombinaatioittesi partitive kombinaatiotasi kombinaatioitasi inessive kombinaatiossasi kombinaatioissasi elative kombinaatiostasi kombinaatioistasi illative kombinaatioosi kombinaatioihisi adessive kombinaatiollasi kombinaatioillasi ablative kombinaatioltasi kombinaatioiltasi allative kombinaatiollesi kombinaatioillesi essive kombinaationasi kombinaatioinasi translative kombinaatioksesi kombinaatioiksesi abessive kombinaatiottasi kombinaatioittasi instructive — — comitative — kombinaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative kombinaatiomme kombinaatiomme accusative nom. kombinaatiomme kombinaatiomme gen. kombinaatiomme genitive kombinaatiomme kombinaatioidemme kombinaatioittemme partitive kombinaatiotamme kombinaatioitamme inessive kombinaatiossamme kombinaatioissamme elative kombinaatiostamme kombinaatioistamme illative kombinaatioomme kombinaatioihimme adessive kombinaatiollamme kombinaatioillamme ablative kombinaatioltamme kombinaatioiltamme allative kombinaatiollemme kombinaatioillemme essive kombinaationamme kombinaatioinamme translative kombinaatioksemme kombinaatioiksemme abessive kombinaatiottamme kombinaatioittamme instructive — — comitative — kombinaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative kombinaationne kombinaationne accusative nom. kombinaationne kombinaationne gen. kombinaationne genitive kombinaationne kombinaatioidenne kombinaatioittenne partitive kombinaatiotanne kombinaatioitanne inessive kombinaatiossanne kombinaatioissanne elative kombinaatiostanne kombinaatioistanne illative kombinaatioonne kombinaatioihinne adessive kombinaatiollanne kombinaatioillanne ablative kombinaatioltanne kombinaatioiltanne allative kombinaatiollenne kombinaatioillenne essive kombinaationanne kombinaatioinanne translative kombinaatioksenne kombinaatioiksenne abessive kombinaatiottanne kombinaatioittanne instructive — — comitative — kombinaatioinenne third-person possessor singular plural nominative kombinaationsa kombinaationsa accusative nom. kombinaationsa kombinaationsa gen. kombinaationsa genitive kombinaationsa kombinaatioidensa kombinaatioittensa partitive kombinaatiotaan kombinaatiotansa kombinaatioitaan kombinaatioitansa inessive kombinaatiossaan kombinaatiossansa kombinaatioissaan kombinaatioissansa elative kombinaatiostaan kombinaatiostansa kombinaatioistaan kombinaatioistansa illative kombinaatioonsa kombinaatioihinsa adessive kombinaatiollaan kombinaatiollansa kombinaatioillaan kombinaatioillansa ablative kombinaatioltaan kombinaatioltansa kombinaatioiltaan kombinaatioiltansa allative kombinaatiolleen kombinaatiollensa kombinaatioilleen kombinaatioillensa essive kombinaationaan kombinaationansa kombinaatioinaan kombinaatioinansa translative kombinaatiokseen kombinaatioksensa kombinaatioikseen kombinaatioiksensa abessive kombinaatiottaan kombinaatiottansa kombinaatioittaan kombinaatioittansa instructive — — comitative — kombinaatioineen kombinaatioinensa

Derived terms

compounds

• kombinaatio-oppi
• lineaarikombinaatio

 

Further reading

• “kombinaatio”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02