kuulumaton

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlumɑton/, [ˈkuːluˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): kuu‧lu‧ma‧ton

Adjective

kuulumaton

1. unheard, inaudible

Declension

Inflection of kuulumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		kuulumaton	kuulumattomat
genitive		kuulumattoman	kuulumattomien
partitive		kuulumatonta	kuulumattomia
illative		kuulumattomaan	kuulumattomiin
		singular	plural
nominative		kuulumaton	kuulumattomat
accusative	nom.	kuulumaton	kuulumattomat
	gen.	kuulumattoman
genitive		kuulumattoman	kuulumattomien kuulumatontenrare
partitive		kuulumatonta	kuulumattomia
inessive		kuulumattomassa	kuulumattomissa
elative		kuulumattomasta	kuulumattomista
illative		kuulumattomaan	kuulumattomiin
adessive		kuulumattomalla	kuulumattomilla
ablative		kuulumattomalta	kuulumattomilta
allative		kuulumattomalle	kuulumattomille
essive		kuulumattomana	kuulumattomina
translative		kuulumattomaksi	kuulumattomiksi
abessive		kuulumattomatta	kuulumattomitta
instructive		—	kuulumattomin
comitative		—	kuulumattomine

Possessive forms of kuulumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kuulumattomani kuulumattomani accusative nom. kuulumattomani kuulumattomani gen. kuulumattomani genitive kuulumattomani kuulumattomieni kuulumatontenirare partitive kuulumatontani kuulumattomiani inessive kuulumattomassani kuulumattomissani elative kuulumattomastani kuulumattomistani illative kuulumattomaani kuulumattomiini adessive kuulumattomallani kuulumattomillani ablative kuulumattomaltani kuulumattomiltani allative kuulumattomalleni kuulumattomilleni essive kuulumattomanani kuulumattominani translative kuulumattomakseni kuulumattomikseni abessive kuulumattomattani kuulumattomittani instructive — — comitative — kuulumattomineni second-person singular possessor singular plural nominative kuulumattomasi kuulumattomasi accusative nom. kuulumattomasi kuulumattomasi gen. kuulumattomasi genitive kuulumattomasi kuulumattomiesi kuulumatontesirare partitive kuulumatontasi kuulumattomiasi inessive kuulumattomassasi kuulumattomissasi elative kuulumattomastasi kuulumattomistasi illative kuulumattomaasi kuulumattomiisi adessive kuulumattomallasi kuulumattomillasi ablative kuulumattomaltasi kuulumattomiltasi allative kuulumattomallesi kuulumattomillesi essive kuulumattomanasi kuulumattominasi translative kuulumattomaksesi kuulumattomiksesi abessive kuulumattomattasi kuulumattomittasi instructive — — comitative — kuulumattominesi first-person plural possessor singular plural nominative kuulumattomamme kuulumattomamme accusative nom. kuulumattomamme kuulumattomamme gen. kuulumattomamme genitive kuulumattomamme kuulumattomiemme kuulumatontemmerare partitive kuulumatontamme kuulumattomiamme inessive kuulumattomassamme kuulumattomissamme elative kuulumattomastamme kuulumattomistamme illative kuulumattomaamme kuulumattomiimme adessive kuulumattomallamme kuulumattomillamme ablative kuulumattomaltamme kuulumattomiltamme allative kuulumattomallemme kuulumattomillemme essive kuulumattomanamme kuulumattominamme translative kuulumattomaksemme kuulumattomiksemme abessive kuulumattomattamme kuulumattomittamme instructive — — comitative — kuulumattominemme second-person plural possessor singular plural nominative kuulumattomanne kuulumattomanne accusative nom. kuulumattomanne kuulumattomanne gen. kuulumattomanne genitive kuulumattomanne kuulumattomienne kuulumatontennerare partitive kuulumatontanne kuulumattomianne inessive kuulumattomassanne kuulumattomissanne elative kuulumattomastanne kuulumattomistanne illative kuulumattomaanne kuulumattomiinne adessive kuulumattomallanne kuulumattomillanne ablative kuulumattomaltanne kuulumattomiltanne allative kuulumattomallenne kuulumattomillenne essive kuulumattomananne kuulumattominanne translative kuulumattomaksenne kuulumattomiksenne abessive kuulumattomattanne kuulumattomittanne instructive — — comitative — kuulumattominenne third-person possessor singular plural nominative kuulumattomansa kuulumattomansa accusative nom. kuulumattomansa kuulumattomansa gen. kuulumattomansa genitive kuulumattomansa kuulumattomiensa kuulumatontensarare partitive kuulumatontaan kuulumatontansa kuulumattomiaan kuulumattomiansa inessive kuulumattomassaan kuulumattomassansa kuulumattomissaan kuulumattomissansa elative kuulumattomastaan kuulumattomastansa kuulumattomistaan kuulumattomistansa illative kuulumattomaansa kuulumattomiinsa adessive kuulumattomallaan kuulumattomallansa kuulumattomillaan kuulumattomillansa ablative kuulumattomaltaan kuulumattomaltansa kuulumattomiltaan kuulumattomiltansa allative kuulumattomalleen kuulumattomallensa kuulumattomilleen kuulumattomillensa essive kuulumattomanaan kuulumattomanansa kuulumattominaan kuulumattominansa translative kuulumattomakseen kuulumattomaksensa kuulumattomikseen kuulumattomiksensa abessive kuulumattomattaan kuulumattomattansa kuulumattomittaan kuulumattomittansa instructive — — comitative — kuulumattomineen kuulumattominensa

Derived terms

• ennenkuulumaton
• kuulumattomasti
• kuulumattomuus

 

Participle

kuulumaton

1. negative participle of kuulua

Further reading

• “kuulumaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02