möö

See also: moo, Moo, MOO, moʻo, Moʻo, móo, and móó

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *möö. Cognates include Finnish myö and Karelian myö.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmøː/, [ˈmøː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmøː/, [ˈmø̝ː]
• Rhymes: -øː
• Hyphenation: möö

Pronoun

möö

1. we
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva:

     Yhteiset meil ollaa riissat - perot, krantossit ja kirjat, veel i tetretit i kartat, stoolit, lavvat, sumat, partat, klaassan seinät, klaassan maa.

     We have shared objects - pen tips, pencils and books, also notebooks and maps, chairs, benches, bags, desks, walls of the classroom and the floor of the classroom.

   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Metsävahti vei meijet kottii, jootti caajuul, ja hänen poika mäni meitä saattamaa.

     The forest ranger took us to [his] house, gave us tea to drink, and his son went to see us off.

Usage notes

• When expressing the composition of a group including oneself and someone else, möö is used either with the comitative or the postposition kera:

  Möö ystävänkä / ystävän kera tiukamma. ― [My] friend and I are playing. (literally, “We and a friend are playing.”)

Declension

Declension of möö
	singular	plural
nominative	miä	möö
genitive	miun	meijen
accusative	miun	meijet
partitive	minnua	meitä
illative	miuhu	meihe
inessive	mius	meis
elative	miust	meist
allative	miulle	meille
adessive	miul	meil
ablative	miult	meilt
translative	miuks	meiks
essive	miunna	meinnä

Derived terms

• meikäläin

 

See also

Ingrian personal pronouns
	first	second	third
singular	miä	siä	hää
plural	möö	töö	höö

Etymology 2

From Proto-Finnic *möö-, from Proto-Uralic *müŋä (“rear”). Akin to Finnish myö- (whence myötä and myös).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmøː/, [ˈmøː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmøː/, [ˈmø̝ː]
• Rhymes: -øː
• Hyphenation: möö

Postposition

möö (+ partitive)

1. over, on (of motion)

   Miä käyn kattua möö. ― I am walking on the street.

Related terms

• mööt, möötä, mööhä, möit

Etymology 3

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmøː/, [ˈmøː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmøː/, [ˈmø̝ː]
• Rhymes: -øː
• Hyphenation: möö

Verb

möö

1. inflection of möövvä:
   1. present indicative connegative
   2. second-person singular imperative
   3. second-person singular imperative connegative

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 98
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, pages 329-330
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[2], →ISBN, pages 12-13

Votic

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈmøː/, [ˈmʲøː]
• Rhymes: -øː
• Hyphenation: möö

Pronoun

möö

1. Alternative form of müü