mielenhäiriö

Finnish

Etymology

mielen +‎ häiriö

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmie̯lenˌhæi̯riø/, [ˈmie̞̯le̞nˌhæi̯riø̞]
• Rhymes: -æiriø
• Syllabification^(key): mie‧len‧häi‧ri‧ö

Noun

mielenhäiriö

1. mental disorder

Declension

Inflection of mielenhäiriö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		mielenhäiriö	mielenhäiriöt
genitive		mielenhäiriön	mielenhäiriöiden mielenhäiriöitten
partitive		mielenhäiriötä	mielenhäiriöitä
illative		mielenhäiriöön	mielenhäiriöihin
		singular	plural
nominative		mielenhäiriö	mielenhäiriöt
accusative	nom.	mielenhäiriö	mielenhäiriöt
	gen.	mielenhäiriön
genitive		mielenhäiriön	mielenhäiriöiden mielenhäiriöitten
partitive		mielenhäiriötä	mielenhäiriöitä
inessive		mielenhäiriössä	mielenhäiriöissä
elative		mielenhäiriöstä	mielenhäiriöistä
illative		mielenhäiriöön	mielenhäiriöihin
adessive		mielenhäiriöllä	mielenhäiriöillä
ablative		mielenhäiriöltä	mielenhäiriöiltä
allative		mielenhäiriölle	mielenhäiriöille
essive		mielenhäiriönä	mielenhäiriöinä
translative		mielenhäiriöksi	mielenhäiriöiksi
abessive		mielenhäiriöttä	mielenhäiriöittä
instructive		—	mielenhäiriöin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of mielenhäiriö (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative mielenhäiriöni mielenhäiriöni accusative nom. mielenhäiriöni mielenhäiriöni gen. mielenhäiriöni genitive mielenhäiriöni mielenhäiriöideni mielenhäiriöitteni partitive mielenhäiriötäni mielenhäiriöitäni inessive mielenhäiriössäni mielenhäiriöissäni elative mielenhäiriöstäni mielenhäiriöistäni illative mielenhäiriööni mielenhäiriöihini adessive mielenhäiriölläni mielenhäiriöilläni ablative mielenhäiriöltäni mielenhäiriöiltäni allative mielenhäiriölleni mielenhäiriöilleni essive mielenhäiriönäni mielenhäiriöinäni translative mielenhäiriökseni mielenhäiriöikseni abessive mielenhäiriöttäni mielenhäiriöittäni instructive — — comitative — mielenhäiriöineni second-person singular possessor singular plural nominative mielenhäiriösi mielenhäiriösi accusative nom. mielenhäiriösi mielenhäiriösi gen. mielenhäiriösi genitive mielenhäiriösi mielenhäiriöidesi mielenhäiriöittesi partitive mielenhäiriötäsi mielenhäiriöitäsi inessive mielenhäiriössäsi mielenhäiriöissäsi elative mielenhäiriöstäsi mielenhäiriöistäsi illative mielenhäiriöösi mielenhäiriöihisi adessive mielenhäiriölläsi mielenhäiriöilläsi ablative mielenhäiriöltäsi mielenhäiriöiltäsi allative mielenhäiriöllesi mielenhäiriöillesi essive mielenhäiriönäsi mielenhäiriöinäsi translative mielenhäiriöksesi mielenhäiriöiksesi abessive mielenhäiriöttäsi mielenhäiriöittäsi instructive — — comitative — mielenhäiriöinesi first-person plural possessor singular plural nominative mielenhäiriömme mielenhäiriömme accusative nom. mielenhäiriömme mielenhäiriömme gen. mielenhäiriömme genitive mielenhäiriömme mielenhäiriöidemme mielenhäiriöittemme partitive mielenhäiriötämme mielenhäiriöitämme inessive mielenhäiriössämme mielenhäiriöissämme elative mielenhäiriöstämme mielenhäiriöistämme illative mielenhäiriöömme mielenhäiriöihimme adessive mielenhäiriöllämme mielenhäiriöillämme ablative mielenhäiriöltämme mielenhäiriöiltämme allative mielenhäiriöllemme mielenhäiriöillemme essive mielenhäiriönämme mielenhäiriöinämme translative mielenhäiriöksemme mielenhäiriöiksemme abessive mielenhäiriöttämme mielenhäiriöittämme instructive — — comitative — mielenhäiriöinemme second-person plural possessor singular plural nominative mielenhäiriönne mielenhäiriönne accusative nom. mielenhäiriönne mielenhäiriönne gen. mielenhäiriönne genitive mielenhäiriönne mielenhäiriöidenne mielenhäiriöittenne partitive mielenhäiriötänne mielenhäiriöitänne inessive mielenhäiriössänne mielenhäiriöissänne elative mielenhäiriöstänne mielenhäiriöistänne illative mielenhäiriöönne mielenhäiriöihinne adessive mielenhäiriöllänne mielenhäiriöillänne ablative mielenhäiriöltänne mielenhäiriöiltänne allative mielenhäiriöllenne mielenhäiriöillenne essive mielenhäiriönänne mielenhäiriöinänne translative mielenhäiriöksenne mielenhäiriöiksenne abessive mielenhäiriöttänne mielenhäiriöittänne instructive — — comitative — mielenhäiriöinenne third-person possessor singular plural nominative mielenhäiriönsä mielenhäiriönsä accusative nom. mielenhäiriönsä mielenhäiriönsä gen. mielenhäiriönsä genitive mielenhäiriönsä mielenhäiriöidensä mielenhäiriöittensä partitive mielenhäiriötään mielenhäiriötänsä mielenhäiriöitään mielenhäiriöitänsä inessive mielenhäiriössään mielenhäiriössänsä mielenhäiriöissään mielenhäiriöissänsä elative mielenhäiriöstään mielenhäiriöstänsä mielenhäiriöistään mielenhäiriöistänsä illative mielenhäiriöönsä mielenhäiriöihinsä adessive mielenhäiriöllään mielenhäiriöllänsä mielenhäiriöillään mielenhäiriöillänsä ablative mielenhäiriöltään mielenhäiriöltänsä mielenhäiriöiltään mielenhäiriöiltänsä allative mielenhäiriölleen mielenhäiriöllensä mielenhäiriöilleen mielenhäiriöillensä essive mielenhäiriönään mielenhäiriönänsä mielenhäiriöinään mielenhäiriöinänsä translative mielenhäiriökseen mielenhäiriöksensä mielenhäiriöikseen mielenhäiriöiksensä abessive mielenhäiriöttään mielenhäiriöttänsä mielenhäiriöittään mielenhäiriöittänsä instructive — — comitative — mielenhäiriöineen mielenhäiriöinensä

Further reading

• “mielenhäiriö”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03