oppihistoria

Finnish

Etymology

oppi +‎ historia

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈopːiˌhistoriɑ/, [ˈo̞pːiˌhis̠to̞ˌriɑ̝]
• Rhymes: -iɑ
• Syllabification^(key): op‧pi‧his‧to‧ri‧a

Noun

oppihistoria

1. history of science

Declension

Inflection of oppihistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative		oppihistoria	oppihistoriat
genitive		oppihistorian	oppihistorioiden oppihistorioitten
partitive		oppihistoriaa	oppihistorioita
illative		oppihistoriaan	oppihistorioihin
		singular	plural
nominative		oppihistoria	oppihistoriat
accusative	nom.	oppihistoria	oppihistoriat
	gen.	oppihistorian
genitive		oppihistorian	oppihistorioiden oppihistorioitten oppihistoriainrare
partitive		oppihistoriaa	oppihistorioita
inessive		oppihistoriassa	oppihistorioissa
elative		oppihistoriasta	oppihistorioista
illative		oppihistoriaan	oppihistorioihin
adessive		oppihistorialla	oppihistorioilla
ablative		oppihistorialta	oppihistorioilta
allative		oppihistorialle	oppihistorioille
essive		oppihistoriana	oppihistorioina
translative		oppihistoriaksi	oppihistorioiksi
abessive		oppihistoriatta	oppihistorioitta
instructive		—	oppihistorioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oppihistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative oppihistoriani oppihistoriani accusative nom. oppihistoriani oppihistoriani gen. oppihistoriani genitive oppihistoriani oppihistorioideni oppihistorioitteni oppihistoriainirare partitive oppihistoriaani oppihistorioitani inessive oppihistoriassani oppihistorioissani elative oppihistoriastani oppihistorioistani illative oppihistoriaani oppihistorioihini adessive oppihistoriallani oppihistorioillani ablative oppihistorialtani oppihistorioiltani allative oppihistorialleni oppihistorioilleni essive oppihistorianani oppihistorioinani translative oppihistoriakseni oppihistorioikseni abessive oppihistoriattani oppihistorioittani instructive — — comitative — oppihistorioineni second-person singular possessor singular plural nominative oppihistoriasi oppihistoriasi accusative nom. oppihistoriasi oppihistoriasi gen. oppihistoriasi genitive oppihistoriasi oppihistorioidesi oppihistorioittesi oppihistoriaisirare partitive oppihistoriaasi oppihistorioitasi inessive oppihistoriassasi oppihistorioissasi elative oppihistoriastasi oppihistorioistasi illative oppihistoriaasi oppihistorioihisi adessive oppihistoriallasi oppihistorioillasi ablative oppihistorialtasi oppihistorioiltasi allative oppihistoriallesi oppihistorioillesi essive oppihistorianasi oppihistorioinasi translative oppihistoriaksesi oppihistorioiksesi abessive oppihistoriattasi oppihistorioittasi instructive — — comitative — oppihistorioinesi first-person plural possessor singular plural nominative oppihistoriamme oppihistoriamme accusative nom. oppihistoriamme oppihistoriamme gen. oppihistoriamme genitive oppihistoriamme oppihistorioidemme oppihistorioittemme oppihistoriaimmerare partitive oppihistoriaamme oppihistorioitamme inessive oppihistoriassamme oppihistorioissamme elative oppihistoriastamme oppihistorioistamme illative oppihistoriaamme oppihistorioihimme adessive oppihistoriallamme oppihistorioillamme ablative oppihistorialtamme oppihistorioiltamme allative oppihistoriallemme oppihistorioillemme essive oppihistorianamme oppihistorioinamme translative oppihistoriaksemme oppihistorioiksemme abessive oppihistoriattamme oppihistorioittamme instructive — — comitative — oppihistorioinemme second-person plural possessor singular plural nominative oppihistorianne oppihistorianne accusative nom. oppihistorianne oppihistorianne gen. oppihistorianne genitive oppihistorianne oppihistorioidenne oppihistorioittenne oppihistoriainnerare partitive oppihistoriaanne oppihistorioitanne inessive oppihistoriassanne oppihistorioissanne elative oppihistoriastanne oppihistorioistanne illative oppihistoriaanne oppihistorioihinne adessive oppihistoriallanne oppihistorioillanne ablative oppihistorialtanne oppihistorioiltanne allative oppihistoriallenne oppihistorioillenne essive oppihistoriananne oppihistorioinanne translative oppihistoriaksenne oppihistorioiksenne abessive oppihistoriattanne oppihistorioittanne instructive — — comitative — oppihistorioinenne third-person possessor singular plural nominative oppihistoriansa oppihistoriansa accusative nom. oppihistoriansa oppihistoriansa gen. oppihistoriansa genitive oppihistoriansa oppihistorioidensa oppihistorioittensa oppihistoriainsarare partitive oppihistoriaansa oppihistorioitaan oppihistorioitansa inessive oppihistoriassaan oppihistoriassansa oppihistorioissaan oppihistorioissansa elative oppihistoriastaan oppihistoriastansa oppihistorioistaan oppihistorioistansa illative oppihistoriaansa oppihistorioihinsa adessive oppihistoriallaan oppihistoriallansa oppihistorioillaan oppihistorioillansa ablative oppihistorialtaan oppihistorialtansa oppihistorioiltaan oppihistorioiltansa allative oppihistorialleen oppihistoriallensa oppihistorioilleen oppihistorioillensa essive oppihistorianaan oppihistorianansa oppihistorioinaan oppihistorioinansa translative oppihistoriakseen oppihistoriaksensa oppihistorioikseen oppihistorioiksensa abessive oppihistoriattaan oppihistoriattansa oppihistorioittaan oppihistorioittansa instructive — — comitative — oppihistorioineen oppihistorioinensa

Synonyms

• tieteenhistoria

Further reading

• “oppihistoria”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03