punottu

Finnish

Participle

punottu

1. past passive participle of punoa

Declension

Inflection of punottu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		punottu	punotut
genitive		punotun	punottujen
partitive		punottua	punottuja
illative		punottuun	punottuihin
		singular	plural
nominative		punottu	punotut
accusative	nom.	punottu	punotut
	gen.	punotun
genitive		punotun	punottujen
partitive		punottua	punottuja
inessive		punotussa	punotuissa
elative		punotusta	punotuista
illative		punottuun	punottuihin
adessive		punotulla	punotuilla
ablative		punotulta	punotuilta
allative		punotulle	punotuille
essive		punottuna	punottuina
translative		punotuksi	punotuiksi
abessive		punotutta	punotuitta
instructive		—	punotuin
comitative		—	punottuine

Possessive forms of punottu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative punottuni punottuni accusative nom. punottuni punottuni gen. punottuni genitive punottuni punottujeni partitive punottuani punottujani inessive punotussani punotuissani elative punotustani punotuistani illative punottuuni punottuihini adessive punotullani punotuillani ablative punotultani punotuiltani allative punotulleni punotuilleni essive punottunani punottuinani translative punotukseni punotuikseni abessive punotuttani punotuittani instructive — — comitative — punottuineni second-person singular possessor singular plural nominative punottusi punottusi accusative nom. punottusi punottusi gen. punottusi genitive punottusi punottujesi partitive punottuasi punottujasi inessive punotussasi punotuissasi elative punotustasi punotuistasi illative punottuusi punottuihisi adessive punotullasi punotuillasi ablative punotultasi punotuiltasi allative punotullesi punotuillesi essive punottunasi punottuinasi translative punotuksesi punotuiksesi abessive punotuttasi punotuittasi instructive — — comitative — punottuinesi first-person plural possessor singular plural nominative punottumme punottumme accusative nom. punottumme punottumme gen. punottumme genitive punottumme punottujemme partitive punottuamme punottujamme inessive punotussamme punotuissamme elative punotustamme punotuistamme illative punottuumme punottuihimme adessive punotullamme punotuillamme ablative punotultamme punotuiltamme allative punotullemme punotuillemme essive punottunamme punottuinamme translative punotuksemme punotuiksemme abessive punotuttamme punotuittamme instructive — — comitative — punottuinemme second-person plural possessor singular plural nominative punottunne punottunne accusative nom. punottunne punottunne gen. punottunne genitive punottunne punottujenne partitive punottuanne punottujanne inessive punotussanne punotuissanne elative punotustanne punotuistanne illative punottuunne punottuihinne adessive punotullanne punotuillanne ablative punotultanne punotuiltanne allative punotullenne punotuillenne essive punottunanne punottuinanne translative punotuksenne punotuiksenne abessive punotuttanne punotuittanne instructive — — comitative — punottuinenne third-person possessor singular plural nominative punottunsa punottunsa accusative nom. punottunsa punottunsa gen. punottunsa genitive punottunsa punottujensa partitive punottuaan punottuansa punottujaan punottujansa inessive punotussaan punotussansa punotuissaan punotuissansa elative punotustaan punotustansa punotuistaan punotuistansa illative punottuunsa punottuihinsa adessive punotullaan punotullansa punotuillaan punotuillansa ablative punotultaan punotultansa punotuiltaan punotuiltansa allative punotulleen punotullensa punotuilleen punotuillensa essive punottunaan punottunansa punottuinaan punottuinansa translative punotukseen punotuksensa punotuikseen punotuiksensa abessive punotuttaan punotuttansa punotuittaan punotuittansa instructive — — comitative — punottuineen punottuinensa

Anagrams

• punotut