riisua

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *riicudak. Cognates include Ingrian riissuua, Karelian riisuo and Votic riisussõ.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriːsuɑˣ/, [ˈriːs̠uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iːsuɑ
• Syllabification^(key): rii‧su‧a

Verb

riisua

1. (transitive) to take off, doff (clothes, or figuratively other things)
2. (transitive) to undress, strip (a person)

   riisua aseista ― to disarm

   riisua joulukuusi ― to take down a Christmas tree

Conjugation

Inflection of riisua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riisun	en riisu	1st sing.	olen riisunut	en ole riisunut
2nd sing.		riisut	et riisu	2nd sing.	olet riisunut	et ole riisunut
3rd sing.		riisuu	ei riisu	3rd sing.	on riisunut	ei ole riisunut
1st plur.		riisumme	emme riisu	1st plur.	olemme riisuneet	emme ole riisuneet
2nd plur.		riisutte	ette riisu	2nd plur.	olette riisuneet	ette ole riisuneet
3rd plur.		riisuvat	eivät riisu	3rd plur.	ovat riisuneet	eivät ole riisuneet
passive		riisutaan	ei riisuta	passive	on riisuttu	ei ole riisuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riisuin	en riisunut	1st sing.	olin riisunut	en ollut riisunut
2nd sing.		riisuit	et riisunut	2nd sing.	olit riisunut	et ollut riisunut
3rd sing.		riisui	ei riisunut	3rd sing.	oli riisunut	ei ollut riisunut
1st plur.		riisuimme	emme riisuneet	1st plur.	olimme riisuneet	emme olleet riisuneet
2nd plur.		riisuitte	ette riisuneet	2nd plur.	olitte riisuneet	ette olleet riisuneet
3rd plur.		riisuivat	eivät riisuneet	3rd plur.	olivat riisuneet	eivät olleet riisuneet
passive		riisuttiin	ei riisuttu	passive	oli riisuttu	ei ollut riisuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riisuisin	en riisuisi	1st sing.	olisin riisunut	en olisi riisunut
2nd sing.		riisuisit	et riisuisi	2nd sing.	olisit riisunut	et olisi riisunut
3rd sing.		riisuisi	ei riisuisi	3rd sing.	olisi riisunut	ei olisi riisunut
1st plur.		riisuisimme	emme riisuisi	1st plur.	olisimme riisuneet	emme olisi riisuneet
2nd plur.		riisuisitte	ette riisuisi	2nd plur.	olisitte riisuneet	ette olisi riisuneet
3rd plur.		riisuisivat	eivät riisuisi	3rd plur.	olisivat riisuneet	eivät olisi riisuneet
passive		riisuttaisiin	ei riisuttaisi	passive	olisi riisuttu	ei olisi riisuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riisu	älä riisu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		riisukoon	älköön riisuko	3rd sing.	olkoon riisunut	älköön olko riisunut
1st plur.		riisukaamme	älkäämme riisuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		riisukaa	älkää riisuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		riisukoot	älkööt riisuko	3rd plur.	olkoot riisuneet	älkööt olko riisuneet
passive		riisuttakoon	älköön riisuttako	passive	olkoon riisuttu	älköön olko riisuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riisunen	en riisune	1st sing.	lienen riisunut	en liene riisunut
2nd sing.		riisunet	et riisune	2nd sing.	lienet riisunut	et liene riisunut
3rd sing.		riisunee	ei riisune	3rd sing.	lienee riisunut	ei liene riisunut
1st plur.		riisunemme	emme riisune	1st plur.	lienemme riisuneet	emme liene riisuneet
2nd plur.		riisunette	ette riisune	2nd plur.	lienette riisuneet	ette liene riisuneet
3rd plur.		riisunevat	eivät riisune	3rd plur.	lienevät riisuneet	eivät liene riisuneet
passive		riisuttaneen	ei riisuttane	passive	lienee riisuttu	ei liene riisuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		riisua		present	riisuva	riisuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riisuakseni riisuaksemme 2nd riisuaksesi riisuaksenne 3rd riisuakseen riisuaksensa		past	riisunut	riisuttu
2nd	inessive2	riisuessa	riisuttaessa	agent3	riisuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st riisuessani riisuessamme 2nd riisuessasi riisuessanne 3rd riisuessaan riisuessansa		negative	riisumaton
	instructive	riisuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	riisumassa	—
	elative	riisumasta	—
	illative	riisumaan	—
	adessive	riisumalla	—
	abessive	riisumatta	—
	instructive	riisuman	riisuttaman
4th4	verbal noun	riisuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riisumaisillani riisumaisillamme 2nd riisumaisillasi riisumaisillanne 3rd riisumaisillaan riisumaisillansa

Derived terms

nouns

• riisuminen
• riisunta

 

verbs

• riisuttaa
• riisuuntua
• riisuutua

 

Further reading

• “riisua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• aisuri