rikkua

Finnish

Etymology

rikkoa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːuɑˣ/, [ˈrikːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ikːuɑ
• Syllabification^(key): rik‧ku‧a

Verb

rikkua (dialectal)

1. (intransitive) To break.

Conjugation

Inflection of rikkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikun	en riku	1st sing.	olen rikkunut	en ole rikkunut
2nd sing.		rikut	et riku	2nd sing.	olet rikkunut	et ole rikkunut
3rd sing.		rikkuu	ei riku	3rd sing.	on rikkunut	ei ole rikkunut
1st plur.		rikumme	emme riku	1st plur.	olemme rikkuneet	emme ole rikkuneet
2nd plur.		rikutte	ette riku	2nd plur.	olette rikkuneet	ette ole rikkuneet
3rd plur.		rikkuvat	eivät riku	3rd plur.	ovat rikkuneet	eivät ole rikkuneet
passive		rikutaan	ei rikuta	passive	on rikuttu	ei ole rikuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikuin	en rikkunut	1st sing.	olin rikkunut	en ollut rikkunut
2nd sing.		rikuit	et rikkunut	2nd sing.	olit rikkunut	et ollut rikkunut
3rd sing.		rikkui	ei rikkunut	3rd sing.	oli rikkunut	ei ollut rikkunut
1st plur.		rikuimme	emme rikkuneet	1st plur.	olimme rikkuneet	emme olleet rikkuneet
2nd plur.		rikuitte	ette rikkuneet	2nd plur.	olitte rikkuneet	ette olleet rikkuneet
3rd plur.		rikkuivat	eivät rikkuneet	3rd plur.	olivat rikkuneet	eivät olleet rikkuneet
passive		rikuttiin	ei rikuttu	passive	oli rikuttu	ei ollut rikuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkuisin	en rikkuisi	1st sing.	olisin rikkunut	en olisi rikkunut
2nd sing.		rikkuisit	et rikkuisi	2nd sing.	olisit rikkunut	et olisi rikkunut
3rd sing.		rikkuisi	ei rikkuisi	3rd sing.	olisi rikkunut	ei olisi rikkunut
1st plur.		rikkuisimme	emme rikkuisi	1st plur.	olisimme rikkuneet	emme olisi rikkuneet
2nd plur.		rikkuisitte	ette rikkuisi	2nd plur.	olisitte rikkuneet	ette olisi rikkuneet
3rd plur.		rikkuisivat	eivät rikkuisi	3rd plur.	olisivat rikkuneet	eivät olisi rikkuneet
passive		rikuttaisiin	ei rikuttaisi	passive	olisi rikuttu	ei olisi rikuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riku	älä riku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rikkukoon	älköön rikkuko	3rd sing.	olkoon rikkunut	älköön olko rikkunut
1st plur.		rikkukaamme	älkäämme rikkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		rikkukaa	älkää rikkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rikkukoot	älkööt rikkuko	3rd plur.	olkoot rikkuneet	älkööt olko rikkuneet
passive		rikuttakoon	älköön rikuttako	passive	olkoon rikuttu	älköön olko rikuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkunen	en rikkune	1st sing.	lienen rikkunut	en liene rikkunut
2nd sing.		rikkunet	et rikkune	2nd sing.	lienet rikkunut	et liene rikkunut
3rd sing.		rikkunee	ei rikkune	3rd sing.	lienee rikkunut	ei liene rikkunut
1st plur.		rikkunemme	emme rikkune	1st plur.	lienemme rikkuneet	emme liene rikkuneet
2nd plur.		rikkunette	ette rikkune	2nd plur.	lienette rikkuneet	ette liene rikkuneet
3rd plur.		rikkunevat	eivät rikkune	3rd plur.	lienevät rikkuneet	eivät liene rikkuneet
passive		rikuttaneen	ei rikuttane	passive	lienee rikuttu	ei liene rikuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rikkua		present	rikkuva	rikuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkuakseni rikkuaksemme 2nd rikkuaksesi rikkuaksenne 3rd rikkuakseen rikkuaksensa		past	rikkunut	rikuttu
2nd	inessive2	rikkuessa	rikuttaessa	agent3	rikkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkuessani rikkuessamme 2nd rikkuessasi rikkuessanne 3rd rikkuessaan rikkuessansa		negative	rikkumaton
	instructive	rikkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	rikkumassa	—
	elative	rikkumasta	—
	illative	rikkumaan	—
	adessive	rikkumalla	—
	abessive	rikkumatta	—
	instructive	rikkuman	rikuttaman
4th4	verbal noun	rikkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkumaisillani rikkumaisillamme 2nd rikkumaisillasi rikkumaisillanne 3rd rikkumaisillaan rikkumaisillansa

Synonyms

• rikkoutua

Further reading

• “rikkua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• kirkua, kurkia, urkkia