romanikielinen

Finnish

Alternative forms

• romaninkielinen

Etymology

romanikieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈromɑniˌkie̯linen/, [ˈro̞mɑ̝niˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): ro‧ma‧ni‧kie‧li‧nen

Adjective

romanikielinen

1. in a Romani language

Declension

Inflection of romanikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		romanikielinen	romanikieliset
genitive		romanikielisen	romanikielisten romanikielisien
partitive		romanikielistä	romanikielisiä
illative		romanikieliseen	romanikielisiin
		singular	plural
nominative		romanikielinen	romanikieliset
accusative	nom.	romanikielinen	romanikieliset
	gen.	romanikielisen
genitive		romanikielisen	romanikielisten romanikielisien
partitive		romanikielistä	romanikielisiä
inessive		romanikielisessä	romanikielisissä
elative		romanikielisestä	romanikielisistä
illative		romanikieliseen	romanikielisiin
adessive		romanikielisellä	romanikielisillä
ablative		romanikieliseltä	romanikielisiltä
allative		romanikieliselle	romanikielisille
essive		romanikielisenä	romanikielisinä
translative		romanikieliseksi	romanikielisiksi
abessive		romanikielisettä	romanikielisittä
instructive		—	romanikielisin
comitative		—	romanikielisine

Possessive forms of romanikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative romanikieliseni romanikieliseni accusative nom. romanikieliseni romanikieliseni gen. romanikieliseni genitive romanikieliseni romanikielisteni romanikielisieni partitive romanikielistäni romanikielisiäni inessive romanikielisessäni romanikielisissäni elative romanikielisestäni romanikielisistäni illative romanikieliseeni romanikielisiini adessive romanikieliselläni romanikielisilläni ablative romanikieliseltäni romanikielisiltäni allative romanikieliselleni romanikielisilleni essive romanikielisenäni romanikielisinäni translative romanikielisekseni romanikielisikseni abessive romanikielisettäni romanikielisittäni instructive — — comitative — romanikielisineni second-person singular possessor singular plural nominative romanikielisesi romanikielisesi accusative nom. romanikielisesi romanikielisesi gen. romanikielisesi genitive romanikielisesi romanikielistesi romanikielisiesi partitive romanikielistäsi romanikielisiäsi inessive romanikielisessäsi romanikielisissäsi elative romanikielisestäsi romanikielisistäsi illative romanikieliseesi romanikielisiisi adessive romanikieliselläsi romanikielisilläsi ablative romanikieliseltäsi romanikielisiltäsi allative romanikielisellesi romanikielisillesi essive romanikielisenäsi romanikielisinäsi translative romanikieliseksesi romanikielisiksesi abessive romanikielisettäsi romanikielisittäsi instructive — — comitative — romanikielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative romanikielisemme romanikielisemme accusative nom. romanikielisemme romanikielisemme gen. romanikielisemme genitive romanikielisemme romanikielistemme romanikielisiemme partitive romanikielistämme romanikielisiämme inessive romanikielisessämme romanikielisissämme elative romanikielisestämme romanikielisistämme illative romanikieliseemme romanikielisiimme adessive romanikielisellämme romanikielisillämme ablative romanikieliseltämme romanikielisiltämme allative romanikielisellemme romanikielisillemme essive romanikielisenämme romanikielisinämme translative romanikieliseksemme romanikielisiksemme abessive romanikielisettämme romanikielisittämme instructive — — comitative — romanikielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative romanikielisenne romanikielisenne accusative nom. romanikielisenne romanikielisenne gen. romanikielisenne genitive romanikielisenne romanikielistenne romanikielisienne partitive romanikielistänne romanikielisiänne inessive romanikielisessänne romanikielisissänne elative romanikielisestänne romanikielisistänne illative romanikieliseenne romanikielisiinne adessive romanikielisellänne romanikielisillänne ablative romanikieliseltänne romanikielisiltänne allative romanikielisellenne romanikielisillenne essive romanikielisenänne romanikielisinänne translative romanikieliseksenne romanikielisiksenne abessive romanikielisettänne romanikielisittänne instructive — — comitative — romanikielisinenne third-person possessor singular plural nominative romanikielisensä romanikielisensä accusative nom. romanikielisensä romanikielisensä gen. romanikielisensä genitive romanikielisensä romanikielistensä romanikielisiensä partitive romanikielistään romanikielistänsä romanikielisiään romanikielisiänsä inessive romanikielisessään romanikielisessänsä romanikielisissään romanikielisissänsä elative romanikielisestään romanikielisestänsä romanikielisistään romanikielisistänsä illative romanikieliseensä romanikielisiinsä adessive romanikielisellään romanikielisellänsä romanikielisillään romanikielisillänsä ablative romanikieliseltään romanikieliseltänsä romanikielisiltään romanikielisiltänsä allative romanikieliselleen romanikielisellensä romanikielisilleen romanikielisillensä essive romanikielisenään romanikielisenänsä romanikielisinään romanikielisinänsä translative romanikielisekseen romanikieliseksensä romanikielisikseen romanikielisiksensä abessive romanikielisettään romanikielisettänsä romanikielisittään romanikielisittänsä instructive — — comitative — romanikielisineen romanikielisinensä

Further reading

• “romanikielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03