sinkautella

Finnish

Etymology

sinkauttaa +‎ -ella (frequentative aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsiŋkɑu̯telːɑˣ/, [ˈs̠iŋkɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): sin‧kau‧tel‧la

Verb

sinkautella

1. (transitive) frequentative of sinkauttaa (“to fling, propel or slingshot”)

Conjugation

Inflection of sinkautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sinkauttelen	en sinkauttele	1st sing.	olen sinkautellut	en ole sinkautellut
2nd sing.		sinkauttelet	et sinkauttele	2nd sing.	olet sinkautellut	et ole sinkautellut
3rd sing.		sinkauttelee	ei sinkauttele	3rd sing.	on sinkautellut	ei ole sinkautellut
1st plur.		sinkauttelemme	emme sinkauttele	1st plur.	olemme sinkautelleet	emme ole sinkautelleet
2nd plur.		sinkauttelette	ette sinkauttele	2nd plur.	olette sinkautelleet	ette ole sinkautelleet
3rd plur.		sinkauttelevat	eivät sinkauttele	3rd plur.	ovat sinkautelleet	eivät ole sinkautelleet
passive		sinkautellaan	ei sinkautella	passive	on sinkauteltu	ei ole sinkauteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sinkauttelin	en sinkautellut	1st sing.	olin sinkautellut	en ollut sinkautellut
2nd sing.		sinkauttelit	et sinkautellut	2nd sing.	olit sinkautellut	et ollut sinkautellut
3rd sing.		sinkautteli	ei sinkautellut	3rd sing.	oli sinkautellut	ei ollut sinkautellut
1st plur.		sinkauttelimme	emme sinkautelleet	1st plur.	olimme sinkautelleet	emme olleet sinkautelleet
2nd plur.		sinkauttelitte	ette sinkautelleet	2nd plur.	olitte sinkautelleet	ette olleet sinkautelleet
3rd plur.		sinkauttelivat	eivät sinkautelleet	3rd plur.	olivat sinkautelleet	eivät olleet sinkautelleet
passive		sinkauteltiin	ei sinkauteltu	passive	oli sinkauteltu	ei ollut sinkauteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sinkauttelisin	en sinkauttelisi	1st sing.	olisin sinkautellut	en olisi sinkautellut
2nd sing.		sinkauttelisit	et sinkauttelisi	2nd sing.	olisit sinkautellut	et olisi sinkautellut
3rd sing.		sinkauttelisi	ei sinkauttelisi	3rd sing.	olisi sinkautellut	ei olisi sinkautellut
1st plur.		sinkauttelisimme	emme sinkauttelisi	1st plur.	olisimme sinkautelleet	emme olisi sinkautelleet
2nd plur.		sinkauttelisitte	ette sinkauttelisi	2nd plur.	olisitte sinkautelleet	ette olisi sinkautelleet
3rd plur.		sinkauttelisivat	eivät sinkauttelisi	3rd plur.	olisivat sinkautelleet	eivät olisi sinkautelleet
passive		sinkauteltaisiin	ei sinkauteltaisi	passive	olisi sinkauteltu	ei olisi sinkauteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sinkauttele	älä sinkauttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sinkautelkoon	älköön sinkautelko	3rd sing.	olkoon sinkautellut	älköön olko sinkautellut
1st plur.		sinkautelkaamme	älkäämme sinkautelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sinkautelkaa	älkää sinkautelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sinkautelkoot	älkööt sinkautelko	3rd plur.	olkoot sinkautelleet	älkööt olko sinkautelleet
passive		sinkauteltakoon	älköön sinkauteltako	passive	olkoon sinkauteltu	älköön olko sinkauteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sinkautellen	en sinkautelle	1st sing.	lienen sinkautellut	en liene sinkautellut
2nd sing.		sinkautellet	et sinkautelle	2nd sing.	lienet sinkautellut	et liene sinkautellut
3rd sing.		sinkautellee	ei sinkautelle	3rd sing.	lienee sinkautellut	ei liene sinkautellut
1st plur.		sinkautellemme	emme sinkautelle	1st plur.	lienemme sinkautelleet	emme liene sinkautelleet
2nd plur.		sinkautellette	ette sinkautelle	2nd plur.	lienette sinkautelleet	ette liene sinkautelleet
3rd plur.		sinkautellevat	eivät sinkautelle	3rd plur.	lienevät sinkautelleet	eivät liene sinkautelleet
passive		sinkauteltaneen	ei sinkauteltane	passive	lienee sinkauteltu	ei liene sinkauteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sinkautella		present	sinkautteleva	sinkauteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sinkautellakseni sinkautellaksemme 2nd sinkautellaksesi sinkautellaksenne 3rd sinkautellakseen sinkautellaksensa		past	sinkautellut	sinkauteltu
2nd	inessive2	sinkautellessa	sinkauteltaessa	agent3	sinkauttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sinkautellessani sinkautellessamme 2nd sinkautellessasi sinkautellessanne 3rd sinkautellessaan sinkautellessansa		negative	sinkauttelematon
	instructive	sinkautellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	sinkauttelemassa	—
	elative	sinkauttelemasta	—
	illative	sinkauttelemaan	—
	adessive	sinkauttelemalla	—
	abessive	sinkauttelematta	—
	instructive	sinkautteleman	sinkauteltaman
4th4	verbal noun	sinkautteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sinkauttelemaisillani sinkauttelemaisillamme 2nd sinkauttelemaisillasi sinkauttelemaisillanne 3rd sinkauttelemaisillaan sinkauttelemaisillansa

Further reading

• “sinkautella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• kaunistella, nautiskella, niksautella