sinni

See also: Sinni

Afar

Alternative forms

• isinni (Northern Afar)

Pronunciation 1

• IPA^(key): /ˈsinːi/, [ˈsɪnːɪ]
• Hyphenation: sin‧ni

Pronoun

sínni

1. (Southern Afar) yourselves
2. (Southern Afar) themselves
3. (Awash) ourselves

See also

Afar reflexive pronouns

		1st person	2nd person	3rd person
Simple	Singular	ínni	ís
	Plural	nínni	isínni, sínni
Emphatic	Singular	ínnih	ísih
	Plural	nínnih	isínnih, sínnih

Pronunciation 2

• IPA^(key): /sinˈni/, [sɪnˈnɪ]
• Hyphenation: sin‧ni

Determiner

sinní

1. (Southern Afar) your own
2. (Southern Afar) their own
3. (Awash) our own

See also

Afar possessive determiners

		1st person	2nd person	3rd person m	3rd person f
Personal	Singular	yi	ku	kay	tet
	Plural	ni	sin	ken
Reflexive	Singular	inní	isí
	Plural	ninní	isinní, sinní

References

• E. M. Parker, R. J. Hayward (1985) An Afar-English-French dictionary (with Grammatical Notes in English), University of London, →ISBN, page 138
• Mohamed Hassan Kamil (2015) L’afar: description grammaticale d’une langue couchitique (Djibouti, Erythrée et Ethiopie)‎^[1], Paris: Université Sorbonne Paris Cité (doctoral thesis)

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish sinne.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsinːi/, [ˈs̠inːi]
• Rhymes: -inːi
• Syllabification^(key): sin‧ni

Noun

sinni (dialectal)

1. stubbornness, perseverance, doggedness, especially in a negative way

Declension

Inflection of sinni (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		sinni	sinnit
genitive		sinnin	sinnien
partitive		sinniä	sinnejä
illative		sinniin	sinneihin
		singular	plural
nominative		sinni	sinnit
accusative	nom.	sinni	sinnit
	gen.	sinnin
genitive		sinnin	sinnien
partitive		sinniä	sinnejä
inessive		sinnissä	sinneissä
elative		sinnistä	sinneistä
illative		sinniin	sinneihin
adessive		sinnillä	sinneillä
ablative		sinniltä	sinneiltä
allative		sinnille	sinneille
essive		sinninä	sinneinä
translative		sinniksi	sinneiksi
abessive		sinnittä	sinneittä
instructive		—	sinnein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of sinni (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative sinnini sinnini accusative nom. sinnini sinnini gen. sinnini genitive sinnini sinnieni partitive sinniäni sinnejäni inessive sinnissäni sinneissäni elative sinnistäni sinneistäni illative sinniini sinneihini adessive sinnilläni sinneilläni ablative sinniltäni sinneiltäni allative sinnilleni sinneilleni essive sinninäni sinneinäni translative sinnikseni sinneikseni abessive sinnittäni sinneittäni instructive — — comitative — sinneineni second-person singular possessor singular plural nominative sinnisi sinnisi accusative nom. sinnisi sinnisi gen. sinnisi genitive sinnisi sinniesi partitive sinniäsi sinnejäsi inessive sinnissäsi sinneissäsi elative sinnistäsi sinneistäsi illative sinniisi sinneihisi adessive sinnilläsi sinneilläsi ablative sinniltäsi sinneiltäsi allative sinnillesi sinneillesi essive sinninäsi sinneinäsi translative sinniksesi sinneiksesi abessive sinnittäsi sinneittäsi instructive — — comitative — sinneinesi first-person plural possessor singular plural nominative sinnimme sinnimme accusative nom. sinnimme sinnimme gen. sinnimme genitive sinnimme sinniemme partitive sinniämme sinnejämme inessive sinnissämme sinneissämme elative sinnistämme sinneistämme illative sinniimme sinneihimme adessive sinnillämme sinneillämme ablative sinniltämme sinneiltämme allative sinnillemme sinneillemme essive sinninämme sinneinämme translative sinniksemme sinneiksemme abessive sinnittämme sinneittämme instructive — — comitative — sinneinemme second-person plural possessor singular plural nominative sinninne sinninne accusative nom. sinninne sinninne gen. sinninne genitive sinninne sinnienne partitive sinniänne sinnejänne inessive sinnissänne sinneissänne elative sinnistänne sinneistänne illative sinniinne sinneihinne adessive sinnillänne sinneillänne ablative sinniltänne sinneiltänne allative sinnillenne sinneillenne essive sinninänne sinneinänne translative sinniksenne sinneiksenne abessive sinnittänne sinneittänne instructive — — comitative — sinneinenne third-person possessor singular plural nominative sinninsä sinninsä accusative nom. sinninsä sinninsä gen. sinninsä genitive sinninsä sinniensä partitive sinniään sinniänsä sinnejään sinnejänsä inessive sinnissään sinnissänsä sinneissään sinneissänsä elative sinnistään sinnistänsä sinneistään sinneistänsä illative sinniinsä sinneihinsä adessive sinnillään sinnillänsä sinneillään sinneillänsä ablative sinniltään sinniltänsä sinneiltään sinneiltänsä allative sinnilleen sinnillensä sinneilleen sinneillensä essive sinninään sinninänsä sinneinään sinneinänsä translative sinnikseen sinniksensä sinneikseen sinneiksensä abessive sinnittään sinnittänsä sinneittään sinneittänsä instructive — — comitative — sinneineen sinneinensä

Derived terms

• sinnikäs
• sinnitellä

Icelandic

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsɪnːɪ/
• Rhymes: -ɪnːɪ

Etymology 1

From Old Norse sinn, a borrowing from Middle Low German.

Noun

sinni n (genitive singular sinnis, nominative plural sinni)

1. disposition, mind

   Synonyms: hugur, geð

2. opinion

   Synonyms: skoðun, álit

Declension

declension of sinni

n-s	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	sinni	sinnið	sinni	sinnin
accusative	sinni	sinnið	sinni	sinnin
dative	sinni	sinninu	sinnum	sinnunum
genitive	sinnis	sinnisins	sinna	sinnanna

Derived terms

• vera glaður í sinni (to be light-hearted)
• vera sama sinnis (to be of the same opinion)
• uppgjafarsinni

Etymology 2

Determiner

sinni

1. feminine dative singular of sinn

Declension

Possessive pronouns (eignarfornöfn)
	singular				plural
	masculine	feminine	neuter		masculine	feminine	neuter
nominative	sinn	sín	sitt		sínir	sínar	sín
accusative	sinn	sína	sitt		sína	sínar	sín
dative	sínum	sinni	sínu		sínum	sínum	sínum
genitive	síns	sinnar	síns		sinna	sinna	sinna

Livonian

Etymology

From Proto-Finnic *sininen. Cognates include Finnish sininen.

Adjective

siņņi

1. blue

Old Irish

Etymology

From *sisni, dissimilated from Proto-Celtic *snisni, from *snīs (“we”) (compare Welsh nini, ni).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsʲin͈ʲi/

Pronoun

sinni (emphatic)

1. we

   Synonyms: nini, sisni, snisni

   Is sinni. ― It is we.

Descendants

• Irish: sinn
• Scottish Gaelic: sinn
• Manx: shin

Old Norse

Etymology 1

From earlier of sinni, from Proto-Germanic *gasinþô (“companion”). Cognate with Old English ġesīþ, Old Saxon gisīth, Old High German gisind, gisindo, Gothic 𐌲𐌰𐍃𐌹𐌽𐌸𐌰 (gasinþa), 𐌲𐌰𐍃𐌹𐌽𐌸𐌾𐌰 (gasinþja).

Noun

sinni m (genitive sinna, plural sinnar)

1. (poetic) follower, companion

Declension

  Declension of sinni (weak an-stem)

masculine	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	sinni	sinninn	sinnar	sinnarnir
accusative	sinna	sinnann	sinna	sinnana
dative	sinna	sinnanum	sinnum	sinnunum
genitive	sinna	sinnans	sinna	sinnanna

Etymology 2

Probably from the dative of sinn (“time, occurrence”).

Noun

sinni n

1. time, occurrence

   Synonym: sinn

Usage notes

• As this noun is most frequently used in the dative, it is often impossible to tell apart from the synonymous sinni.

Declension

  Declension of sinni (strong ija-stem)

neuter	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	sinni	sinnit	sinni	sinnin
accusative	sinni	sinnit	sinni	sinnin
dative	sinni	sinninu	sinnum	sinnunum
genitive	sinnis	sinnisins	sinna	sinnanna

References

• “sinni”, in Geir T. Zoëga (1910) A Concise Dictionary of Old Icelandic, Oxford: Clarendon Press

Yogad

Pronoun

sinní

1. (interrogative) who