sokeentua

Finnish

Etymology

sokea +‎ -entua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsokeːntuɑˣ/, [ˈs̠o̞k̟e̞ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): so‧keen‧tu‧a

Verb

sokeentua

1. Alternative form of sokeutua

Conjugation

Inflection of sokeentua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sokeennun	en sokeennu	1st sing.	olen sokeentunut	en ole sokeentunut
2nd sing.		sokeennut	et sokeennu	2nd sing.	olet sokeentunut	et ole sokeentunut
3rd sing.		sokeentuu	ei sokeennu	3rd sing.	on sokeentunut	ei ole sokeentunut
1st plur.		sokeennumme	emme sokeennu	1st plur.	olemme sokeentuneet	emme ole sokeentuneet
2nd plur.		sokeennutte	ette sokeennu	2nd plur.	olette sokeentuneet	ette ole sokeentuneet
3rd plur.		sokeentuvat	eivät sokeennu	3rd plur.	ovat sokeentuneet	eivät ole sokeentuneet
passive		sokeennutaan	ei sokeennuta	passive	on sokeennuttu	ei ole sokeennuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sokeennuin	en sokeentunut	1st sing.	olin sokeentunut	en ollut sokeentunut
2nd sing.		sokeennuit	et sokeentunut	2nd sing.	olit sokeentunut	et ollut sokeentunut
3rd sing.		sokeentui	ei sokeentunut	3rd sing.	oli sokeentunut	ei ollut sokeentunut
1st plur.		sokeennuimme	emme sokeentuneet	1st plur.	olimme sokeentuneet	emme olleet sokeentuneet
2nd plur.		sokeennuitte	ette sokeentuneet	2nd plur.	olitte sokeentuneet	ette olleet sokeentuneet
3rd plur.		sokeentuivat	eivät sokeentuneet	3rd plur.	olivat sokeentuneet	eivät olleet sokeentuneet
passive		sokeennuttiin	ei sokeennuttu	passive	oli sokeennuttu	ei ollut sokeennuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sokeentuisin	en sokeentuisi	1st sing.	olisin sokeentunut	en olisi sokeentunut
2nd sing.		sokeentuisit	et sokeentuisi	2nd sing.	olisit sokeentunut	et olisi sokeentunut
3rd sing.		sokeentuisi	ei sokeentuisi	3rd sing.	olisi sokeentunut	ei olisi sokeentunut
1st plur.		sokeentuisimme	emme sokeentuisi	1st plur.	olisimme sokeentuneet	emme olisi sokeentuneet
2nd plur.		sokeentuisitte	ette sokeentuisi	2nd plur.	olisitte sokeentuneet	ette olisi sokeentuneet
3rd plur.		sokeentuisivat	eivät sokeentuisi	3rd plur.	olisivat sokeentuneet	eivät olisi sokeentuneet
passive		sokeennuttaisiin	ei sokeennuttaisi	passive	olisi sokeennuttu	ei olisi sokeennuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sokeennu	älä sokeennu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sokeentukoon	älköön sokeentuko	3rd sing.	olkoon sokeentunut	älköön olko sokeentunut
1st plur.		sokeentukaamme	älkäämme sokeentuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sokeentukaa	älkää sokeentuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sokeentukoot	älkööt sokeentuko	3rd plur.	olkoot sokeentuneet	älkööt olko sokeentuneet
passive		sokeennuttakoon	älköön sokeennuttako	passive	olkoon sokeennuttu	älköön olko sokeennuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sokeentunen	en sokeentune	1st sing.	lienen sokeentunut	en liene sokeentunut
2nd sing.		sokeentunet	et sokeentune	2nd sing.	lienet sokeentunut	et liene sokeentunut
3rd sing.		sokeentunee	ei sokeentune	3rd sing.	lienee sokeentunut	ei liene sokeentunut
1st plur.		sokeentunemme	emme sokeentune	1st plur.	lienemme sokeentuneet	emme liene sokeentuneet
2nd plur.		sokeentunette	ette sokeentune	2nd plur.	lienette sokeentuneet	ette liene sokeentuneet
3rd plur.		sokeentunevat	eivät sokeentune	3rd plur.	lienevät sokeentuneet	eivät liene sokeentuneet
passive		sokeennuttaneen	ei sokeennuttane	passive	lienee sokeennuttu	ei liene sokeennuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sokeentua		present	sokeentuva	sokeennuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sokeentuakseni sokeentuaksemme 2nd sokeentuaksesi sokeentuaksenne 3rd sokeentuakseen sokeentuaksensa		past	sokeentunut	sokeennuttu
2nd	inessive2	sokeentuessa	sokeennuttaessa	agent3	sokeentuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sokeentuessani sokeentuessamme 2nd sokeentuessasi sokeentuessanne 3rd sokeentuessaan sokeentuessansa		negative	sokeentumaton
	instructive	sokeentuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	sokeentumassa	—
	elative	sokeentumasta	—
	illative	sokeentumaan	—
	adessive	sokeentumalla	—
	abessive	sokeentumatta	—
	instructive	sokeentuman	sokeennuttaman
4th4	verbal noun	sokeentuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sokeentumaisillani sokeentumaisillamme 2nd sokeentumaisillasi sokeentumaisillanne 3rd sokeentumaisillaan sokeentumaisillansa

Further reading

• “sokeentua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03