sovittua

Finnish

Etymology

sovittaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoʋitːuɑˣ/, [ˈs̠o̞ʋit̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): so‧vit‧tu‧a

Verb

sovittua

1. (intransitive) to be adapted or fitted

Conjugation

Inflection of sovittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovitun	en sovitu	1st sing.	olen sovittunut	en ole sovittunut
2nd sing.		sovitut	et sovitu	2nd sing.	olet sovittunut	et ole sovittunut
3rd sing.		sovittuu	ei sovitu	3rd sing.	on sovittunut	ei ole sovittunut
1st plur.		sovitumme	emme sovitu	1st plur.	olemme sovittuneet	emme ole sovittuneet
2nd plur.		sovitutte	ette sovitu	2nd plur.	olette sovittuneet	ette ole sovittuneet
3rd plur.		sovittuvat	eivät sovitu	3rd plur.	ovat sovittuneet	eivät ole sovittuneet
passive		sovitutaan	ei sovituta	passive	on sovituttu	ei ole sovituttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovituin	en sovittunut	1st sing.	olin sovittunut	en ollut sovittunut
2nd sing.		sovituit	et sovittunut	2nd sing.	olit sovittunut	et ollut sovittunut
3rd sing.		sovittui	ei sovittunut	3rd sing.	oli sovittunut	ei ollut sovittunut
1st plur.		sovituimme	emme sovittuneet	1st plur.	olimme sovittuneet	emme olleet sovittuneet
2nd plur.		sovituitte	ette sovittuneet	2nd plur.	olitte sovittuneet	ette olleet sovittuneet
3rd plur.		sovittuivat	eivät sovittuneet	3rd plur.	olivat sovittuneet	eivät olleet sovittuneet
passive		sovituttiin	ei sovituttu	passive	oli sovituttu	ei ollut sovituttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittuisin	en sovittuisi	1st sing.	olisin sovittunut	en olisi sovittunut
2nd sing.		sovittuisit	et sovittuisi	2nd sing.	olisit sovittunut	et olisi sovittunut
3rd sing.		sovittuisi	ei sovittuisi	3rd sing.	olisi sovittunut	ei olisi sovittunut
1st plur.		sovittuisimme	emme sovittuisi	1st plur.	olisimme sovittuneet	emme olisi sovittuneet
2nd plur.		sovittuisitte	ette sovittuisi	2nd plur.	olisitte sovittuneet	ette olisi sovittuneet
3rd plur.		sovittuisivat	eivät sovittuisi	3rd plur.	olisivat sovittuneet	eivät olisi sovittuneet
passive		sovituttaisiin	ei sovituttaisi	passive	olisi sovituttu	ei olisi sovituttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sovitu	älä sovitu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sovittukoon	älköön sovittuko	3rd sing.	olkoon sovittunut	älköön olko sovittunut
1st plur.		sovittukaamme	älkäämme sovittuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sovittukaa	älkää sovittuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sovittukoot	älkööt sovittuko	3rd plur.	olkoot sovittuneet	älkööt olko sovittuneet
passive		sovituttakoon	älköön sovituttako	passive	olkoon sovituttu	älköön olko sovituttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittunen	en sovittune	1st sing.	lienen sovittunut	en liene sovittunut
2nd sing.		sovittunet	et sovittune	2nd sing.	lienet sovittunut	et liene sovittunut
3rd sing.		sovittunee	ei sovittune	3rd sing.	lienee sovittunut	ei liene sovittunut
1st plur.		sovittunemme	emme sovittune	1st plur.	lienemme sovittuneet	emme liene sovittuneet
2nd plur.		sovittunette	ette sovittune	2nd plur.	lienette sovittuneet	ette liene sovittuneet
3rd plur.		sovittunevat	eivät sovittune	3rd plur.	lienevät sovittuneet	eivät liene sovittuneet
passive		sovituttaneen	ei sovituttane	passive	lienee sovituttu	ei liene sovituttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sovittua		present	sovittuva	sovituttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovittuakseni sovittuaksemme 2nd sovittuaksesi sovittuaksenne 3rd sovittuakseen sovittuaksensa		past	sovittunut	sovituttu
2nd	inessive2	sovittuessa	sovituttaessa	agent3	sovittuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovittuessani sovittuessamme 2nd sovittuessasi sovittuessanne 3rd sovittuessaan sovittuessansa		negative	sovittumaton
	instructive	sovittuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	sovittumassa	—
	elative	sovittumasta	—
	illative	sovittumaan	—
	adessive	sovittumalla	—
	abessive	sovittumatta	—
	instructive	sovittuman	sovituttaman
4th4	verbal noun	sovittuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovittumaisillani sovittumaisillamme 2nd sovittumaisillasi sovittumaisillanne 3rd sovittumaisillaan sovittumaisillansa

Anagrams

• toistuva, vuositta