surauttaa

Finnish

Etymology

sura- +‎ -uttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsurɑutːɑːˣ/, [ˈs̠urɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Syllabification^(key): su‧ra‧ut‧taa

Verb

surauttaa

1. (transitive, usually atelic) to make buzz, whirr or zoom
2. (informal) to make or do (quickly)

Conjugation

Inflection of surauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surautan	en surauta	1st sing.	olen surauttanut	en ole surauttanut
2nd sing.		surautat	et surauta	2nd sing.	olet surauttanut	et ole surauttanut
3rd sing.		surauttaa	ei surauta	3rd sing.	on surauttanut	ei ole surauttanut
1st plur.		surautamme	emme surauta	1st plur.	olemme surauttaneet	emme ole surauttaneet
2nd plur.		surautatte	ette surauta	2nd plur.	olette surauttaneet	ette ole surauttaneet
3rd plur.		surauttavat	eivät surauta	3rd plur.	ovat surauttaneet	eivät ole surauttaneet
passive		surautetaan	ei surauteta	passive	on surautettu	ei ole surautettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surautin	en surauttanut	1st sing.	olin surauttanut	en ollut surauttanut
2nd sing.		surautit	et surauttanut	2nd sing.	olit surauttanut	et ollut surauttanut
3rd sing.		surautti	ei surauttanut	3rd sing.	oli surauttanut	ei ollut surauttanut
1st plur.		surautimme	emme surauttaneet	1st plur.	olimme surauttaneet	emme olleet surauttaneet
2nd plur.		surautitte	ette surauttaneet	2nd plur.	olitte surauttaneet	ette olleet surauttaneet
3rd plur.		surauttivat	eivät surauttaneet	3rd plur.	olivat surauttaneet	eivät olleet surauttaneet
passive		surautettiin	ei surautettu	passive	oli surautettu	ei ollut surautettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surauttaisin	en surauttaisi	1st sing.	olisin surauttanut	en olisi surauttanut
2nd sing.		surauttaisit	et surauttaisi	2nd sing.	olisit surauttanut	et olisi surauttanut
3rd sing.		surauttaisi	ei surauttaisi	3rd sing.	olisi surauttanut	ei olisi surauttanut
1st plur.		surauttaisimme	emme surauttaisi	1st plur.	olisimme surauttaneet	emme olisi surauttaneet
2nd plur.		surauttaisitte	ette surauttaisi	2nd plur.	olisitte surauttaneet	ette olisi surauttaneet
3rd plur.		surauttaisivat	eivät surauttaisi	3rd plur.	olisivat surauttaneet	eivät olisi surauttaneet
passive		surautettaisiin	ei surautettaisi	passive	olisi surautettu	ei olisi surautettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		surauta	älä surauta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		surauttakoon	älköön surauttako	3rd sing.	olkoon surauttanut	älköön olko surauttanut
1st plur.		surauttakaamme	älkäämme surauttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		surauttakaa	älkää surauttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		surauttakoot	älkööt surauttako	3rd plur.	olkoot surauttaneet	älkööt olko surauttaneet
passive		surautettakoon	älköön surautettako	passive	olkoon surautettu	älköön olko surautettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surauttanen	en surauttane	1st sing.	lienen surauttanut	en liene surauttanut
2nd sing.		surauttanet	et surauttane	2nd sing.	lienet surauttanut	et liene surauttanut
3rd sing.		surauttanee	ei surauttane	3rd sing.	lienee surauttanut	ei liene surauttanut
1st plur.		surauttanemme	emme surauttane	1st plur.	lienemme surauttaneet	emme liene surauttaneet
2nd plur.		surauttanette	ette surauttane	2nd plur.	lienette surauttaneet	ette liene surauttaneet
3rd plur.		surauttanevat	eivät surauttane	3rd plur.	lienevät surauttaneet	eivät liene surauttaneet
passive		surautettaneen	ei surautettane	passive	lienee surautettu	ei liene surautettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		surauttaa		present	surauttava	surautettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st surauttaakseni surauttaaksemme 2nd surauttaaksesi surauttaaksenne 3rd surauttaakseen surauttaaksensa		past	surauttanut	surautettu
2nd	inessive2	surauttaessa	surautettaessa	agent3	surauttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st surauttaessani surauttaessamme 2nd surauttaessasi surauttaessanne 3rd surauttaessaan surauttaessansa		negative	surauttamaton
	instructive	surauttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form surauttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	surauttamassa	—
	elative	surauttamasta	—
	illative	surauttamaan	—
	adessive	surauttamalla	—
	abessive	surauttamatta	—
	instructive	surauttaman	surautettaman
4th4	verbal noun	surauttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st surauttamaisillani surauttamaisillamme 2nd surauttamaisillasi surauttamaisillanne 3rd surauttamaisillaan surauttamaisillansa

Further reading

• “surauttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03