yksinää

Ingrian

Etymology

From a possessed form of the essive of yks (“one”). Akin to Finnish yksinään and Karelian ykšinäh.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈyksinæː/, [ˈyks̠ənæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈyksinæː/, [ˈykʃinæː]
• Rhymes: -yksinæː
• Hyphenation: yk‧si‧nää

Adverb

yksinää

1. alone, by oneself
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:

     Sloga voip laatihussa vokalast tali diftongast yksinää, tali vokaloist ja diftongoist konsonanttoin kera.

     A syllable can be composed of a vowel or a diphthong on its own, or of vowels and diphthongs together with consonants.

   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Yksinää peremees ei voint seilata, vot i palkkais trenkipoikia, ket seilaisivat, a hää vaa voittoa luki ja pivnoita möitä hulkkui.

     The owner couldn't sail by himself, so he hired sailer boys, who sailed, and he just counted the profit and hopped pubs.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 690