karaista

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kargaistak.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑrɑi̯stɑˣ/, [ˈkɑ̝rɑ̝i̯s̠tɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrɑistɑ
• Syllabification^(key): ka‧rais‧ta

Verb

karaista

1. (transitive) To harden, steel.
2. (transitive) To quench.

Conjugation

Inflection of karaista (Kotus type 66/rohkaista, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karaisen	en karaise	1st sing.	olen karaissut	en ole karaissut
2nd sing.		karaiset	et karaise	2nd sing.	olet karaissut	et ole karaissut
3rd sing.		karaisee	ei karaise	3rd sing.	on karaissut	ei ole karaissut
1st plur.		karaisemme	emme karaise	1st plur.	olemme karaisseet	emme ole karaisseet
2nd plur.		karaisette	ette karaise	2nd plur.	olette karaisseet	ette ole karaisseet
3rd plur.		karaisevat	eivät karaise	3rd plur.	ovat karaisseet	eivät ole karaisseet
passive		karaistaan	ei karaista	passive	on karaistu	ei ole karaistu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karaisin	en karaissut	1st sing.	olin karaissut	en ollut karaissut
2nd sing.		karaisit	et karaissut	2nd sing.	olit karaissut	et ollut karaissut
3rd sing.		karaisi	ei karaissut	3rd sing.	oli karaissut	ei ollut karaissut
1st plur.		karaisimme	emme karaisseet	1st plur.	olimme karaisseet	emme olleet karaisseet
2nd plur.		karaisitte	ette karaisseet	2nd plur.	olitte karaisseet	ette olleet karaisseet
3rd plur.		karaisivat	eivät karaisseet	3rd plur.	olivat karaisseet	eivät olleet karaisseet
passive		karaistiin	ei karaistu	passive	oli karaistu	ei ollut karaistu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karaisisin	en karaisisi	1st sing.	olisin karaissut	en olisi karaissut
2nd sing.		karaisisit	et karaisisi	2nd sing.	olisit karaissut	et olisi karaissut
3rd sing.		karaisisi	ei karaisisi	3rd sing.	olisi karaissut	ei olisi karaissut
1st plur.		karaisisimme	emme karaisisi	1st plur.	olisimme karaisseet	emme olisi karaisseet
2nd plur.		karaisisitte	ette karaisisi	2nd plur.	olisitte karaisseet	ette olisi karaisseet
3rd plur.		karaisisivat	eivät karaisisi	3rd plur.	olisivat karaisseet	eivät olisi karaisseet
passive		karaistaisiin	ei karaistaisi	passive	olisi karaistu	ei olisi karaistu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		karaise	älä karaise	2nd sing.	—	—
3rd sing.		karaiskoon	älköön karaisko	3rd sing.	olkoon karaissut	älköön olko karaissut
1st plur.		karaiskaamme	älkäämme karaisko	1st plur.	—	—
2nd plur.		karaiskaa	älkää karaisko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		karaiskoot	älkööt karaisko	3rd plur.	olkoot karaisseet	älkööt olko karaisseet
passive		karaistakoon	älköön karaistako	passive	olkoon karaistu	älköön olko karaistu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karaissen	en karaisse	1st sing.	lienen karaissut	en liene karaissut
2nd sing.		karaisset	et karaisse	2nd sing.	lienet karaissut	et liene karaissut
3rd sing.		karaissee	ei karaisse	3rd sing.	lienee karaissut	ei liene karaissut
1st plur.		karaissemme	emme karaisse	1st plur.	lienemme karaisseet	emme liene karaisseet
2nd plur.		karaissette	ette karaisse	2nd plur.	lienette karaisseet	ette liene karaisseet
3rd plur.		karaissevat	eivät karaisse	3rd plur.	lienevät karaisseet	eivät liene karaisseet
passive		karaistaneen	ei karaistane	passive	lienee karaistu	ei liene karaistu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		karaista		present	karaiseva	karaistava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st karaistakseni karaistaksemme 2nd karaistaksesi karaistaksenne 3rd karaistakseen karaistaksensa		past	karaissut	karaistu
2nd	inessive2	karaistessa	karaistaessa	agent3	karaisema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st karaistessani karaistessamme 2nd karaistessasi karaistessanne 3rd karaistessaan karaistessansa		negative	karaisematon
	instructive	karaisten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	karaisemassa	—
	elative	karaisemasta	—
	illative	karaisemaan	—
	adessive	karaisemalla	—
	abessive	karaisematta	—
	instructive	karaiseman	karaistaman
4th4	verbal noun	karaiseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st karaisemaisillani karaisemaisillamme 2nd karaisemaisillasi karaisemaisillanne 3rd karaisemaisillaan karaisemaisillansa

Derived terms

• karaistua
• karaisu

 

Further reading

• “karaista”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• arkistaa, kaarista, karistaa, karitsaa, raakista, raikasta, raiskaat, raiskata, raskaita, rikastaa