männä

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: manna, Manna, mánna, mánná, maŋŋá, månnå, and manną

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Verb[edit]

männä (dialectal)

  1. (Eastern Finnish) Alternative form of mennä
Usage notes[edit]
Dialectal distribution of männä
  • Northern Tavastia (Pohjois-Häme) [Tavastian dialects]
    • Kuorevesi
  • Southeastern Tavastia (Kaakkois-Häme) [Tavastian dialects]
    • Asikkala, Heinola, Hollola, Nastola, Padasjoki
  • Kymenlaakso [Tavastian dialects]
    • Artjärvi, Iitti, Jaala, Valkeala, Vehkalahti
  • Kainuu [Savonian dialects]
    • Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi
  • Northern Central Finland (Pohjoinen Keski-Suomi) [Savonian dialects]
    • Hankasalmi, Kannonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Konginkangas, Konnevesi, Laukaa, Pihtipudas, Pylkönmäki, Saarijärvi, Sumiainen, Viitasaari, Äänekoski
  • Western Central Finland (Läntinen Keski-Suomi) [Savonian dialects]
    • Alajärvi, Lappajärvi, Vimpeli
  • Southern Central Finland (Eteläinen Keski-Suomi) [Savonian dialects]
    • Hartola, Joutsa, Jyväskylä, Jämsä, Korpilahti, Koskenpää, Kuhmoinen, Leivonmäki, Luhanka, Muurame, Pertunmaa, Petäjävesi, Sysmä
  • Northern Savonia (Pohjois-Savo) [Savonian dialects]
    • Haukivuori, Heinävesi, Iisalmi, Joroinen, Juankoski, Jäppilä, Kaavi, Kangaslampi, Karttula, Keitele, Kiuruvesi, Kuopio, Lapinlahti, Leppävirta, Maaninka, Muuruvesi, Nilsiä, Pieksämäki, Pielavesi, Pyhäjärvi (Ol), Rantasalmi, Rautalampi, Riistavesi, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Säyneinen, Tervo, Tuusniemi, Varpaisjärvi, Vehmersalmi, Vesanto, Vieremä, Virtasalmi
  • Southern Savonia (Etelä-Savo) [Savonian dialects]
    • Anttola, Enonkoski, Hirvensalmi, Juva, Kangasniemi, Kerimäki, Mikkeli, Mäntyharju, Punkaharju, Puumala, Ristiina, Savonranta, Sulkava, Sääminki
  • Northern Karelia (Pohjois-Karjala) [Savonian dialects]
    • Eno, Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kesälahti, Kiihtelysvaara, Kitee, Kontiolahti, Korabselki (Korpiselkä), Liperi, Nurmes, Outokumpu/Kuusjärvi, Pielisjärvi, Polvijärvi, Pyhäselkä, Pälkjärvi, Rautavaara, Ruskeala, Rääkkylä, Soanlahti, Tohmajärvi, Tuupovaara, Valtimo, Värtsilä
  • Central Karelia (Keski-Karjala) [Southeastern dialects]
    • Gromovo (Sakkola), Impilakhtinskoye (Impilahti), Kharlu (Harlu), Khiytola (Hiitola), Kurkijoki, Lumivaara, Melnikovskoye (Räisälä), Otradnoye (Pyhäjärvi (Vpl)), Parikkala, Priozersk (Käkisalmi), Saari, Sevastyanovskoye (Kaukola), Simpele, Sortavala, Sosnovo (Rautu), Uukuniemi, Yakkima (Jaakkima), Zaporozhskoye (Metsäpirtti)
  • Southern Karelia (Etelä-Karjala) [Southeastern dialects]
    • Bolshoy Tyuters (Tytärsaari), Joutseno, Kamennogorsk (Antrea), Kondratyevo (Säkkijärvi), Lappee, Lemi, Lesogorsky (Jääski), Luumäki, Michurinskoye (Valkjärvi), Moshchny (Lavansaari), Nuijamaa, Ozyorskoye (Vuoksenranta), Pervomayskoye (Kivennapa), Pionerskoye (Kuolemajärvi), Pobeda (Kanneljärvi), Polyany (Uusikirkko (Vpl)), Pravdino (Muolaa), Primorsk (Koivisto), Rautjärvi, Ruokolahti, Savitaipale, Seskar (Seiskari), Sovetsky (Johannes), Suomenniemi, Svobodnoye (Kirvu), Taipalsaari, Veshchevo (Heinjoki), Virolahti, Vuoksela, Vyborg (Viipuri), Yashino (Vahviala), Ylämaa, Zelenogorsk (Terijoki), Äyräpää
  • Ingria (Inkeri) [Southeastern dialects]
    • Beloostrov (Valkeasaari), Dudergof (Tuutari/Tuuteri), Gubanitsy (Kupanitsa), Kallivere/Kallivieri, Kobrino (Koprina), Koltushi (Keltto), Lembolovo (Lempaala), Martyshkino (Tyrö), Moloskovitsy (Moloskovitsa), Nikuljasy (Miikkulainen), Ribovo (Rääpyvä), Shpankovo (Spankkova), Shundorovo (Hietamäki), Skvoritsy (Skuoritsa), Slavyanka (Venjoki), Toksovo (Toksova), Voyskorovo (Inkere), Vuoly (Vuole/Vuolee), Yarvosol (Järvisaari)
  • Värmland (Vermlanti) [Savonian dialects]
    • Värmland (Vermlanti)

The classification of and data for regional dialects is based on pre-1950s data. Since the 1950s, the dialects have become increasingly mixed, levelled and influenced by Standard Finnish. Besides Standard Finnish, a relatively uniform and originally urban 'colloquial Finnish' is beginning to emerge in their place, especially in the cities.

Source: Suomen murteiden sanakirja by Kotimaisten kielten keskus (CC BY 4.0)

Etymology 2[edit]

Dialectal form of what would be standard menneenä (essive singular of mennyt).

Adjective[edit]

männä (not comparable, indeclinable, only used attributively) (dialectal)

  1. in previous, last
    männä vuonna ― in the last year

Ingrian[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *mendäk, from Proto-Uralic *mene-. Cognates include Finnish mennä and Estonian minna.

Pronunciation[edit]

Verb[edit]

männä

  1. (intransitive) to go; walk
    • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 38:
      Papa mäni tööhö.
      Papa went to work.
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      Prosekat männööt i poikin i ristii, ja kaik ovat yhenlaiset.
      The paths go both along and across and all are similar.
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 11:
      A kala kaik syvvää mäni.
      But all of the fish went into the deep.
  2. (intransitive) to go by
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:
      Sitä aikaa, mikä männöö äänen sanomista vart, kutsutaa kvantitetaks.
      That time, that goes by for the pronunciation of a sound, is called length.
  3. (transitive) to walk; to follow
    • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 52:
      Möö määmmä sitä teetä, minen näytti meille Lenin.
      We follow this way, which Lenin showed us.
  4. (transitive + allative) to marry (as a woman)
    männä meehelle ― to marry (literally, “to marry a husband”)
  5. (transitive + illative) to go gather (mushrooms, berries)
    • 1936, V. I. Junus, N. A. Iljin, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 31:
      Pojat männööt metsää seenee.
      The boys are going to the forest to gather mushrooms.
  6. (transitive + translative) to become, to get
    • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. I. Molotsova, Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      Alemmas pintamaa ain muuttijaa, ain vaaliammaks ja viimen männöö samalaiseks, ku i alumain maa.
      Further down the topsoil always changes, always lighter and finally becomes just like the underlying soil.

Conjugation[edit]

Conjugation of männä (irregular, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular mään en mää 1st singular oon mänt, männyt en oo mänt, männyt
2nd singular määt et mää 2nd singular oot mänt, männyt et oo mänt, männyt
3rd singular männöö ei mää 3rd singular ono mänt, männyt ei oo mänt, männyt
1st plural määmmä emmä mää 1st plural oomma männeet emmä oo männeet
2nd plural määttä että mää 2nd plural ootta männeet että oo männeet
3rd plural männööt1), mänevät2), männää evät mää, ei männä 3rd plural ovat männeet evät oo männeet, ei oo mänty
impersonal männää ei männä impersonal ono mänty ei oo mänty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular mänin en mänt, männyt 1st singular olin mänt, männyt en olt mänt, männyt
2nd singular mänit et mänt, männyt 2nd singular olit mänt, männyt et olt mänt, männyt
3rd singular mäni ei mänt, männyt 3rd singular oli mänt, männyt ei olt mänt, männyt
1st plural mänimmä emmä männeet 1st plural olimma männeet emmä olleet männeet
2nd plural mänittä että männeet 2nd plural olitta männeet että olleet männeet
3rd plural männiit1), mänivät2), mäntii evät männeet, ei mänty 3rd plural olivat männeet evät olleet männeet, ei olt mänty
impersonal mäntii ei mänty impersonal oli mänty ei olt mänty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular mänisin en mänis 1st singular olisin mänt, männyt en olis mänt, männyt
2nd singular mänisit, männiist1) et mänis 2nd singular olisit mänt, männyt et olis mänt, männyt
3rd singular mänis ei mänis 3rd singular olis mänt, männyt ei olis mänt, männyt
1st plural mänisimmä emmä mänis 1st plural olisimma männeet emmä olis männeet
2nd plural mänisittä että mänis 2nd plural olisitta männeet että olis männeet
3rd plural mänisiit1), mänisivät2), mäntäis evät mänis, ei mäntäis 3rd plural olisivat männeet evät olis männeet, ei olis mänty
impersonal mäntäis ei mäntäis impersonal olis mänty ei olis mänty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular mää elä mää 2nd singular oo mänt, männyt elä oo mänt, männyt
3rd singular mänköö elköö mänkö 3rd singular olkoo mänt, männyt elköö olko mänt, männyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural mänkää elkää mänkö 2nd plural olkaa männeet elkää olko männeet
3rd plural mänkööt elkööt mänkö, elköö mäntäkö 3rd plural olkoot männeet elkööt olko männeet, elköö olko mänty
impersonal mäntäköö elköö mäntäkö impersonal olkoo mänty elköö olko mänty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular männen en männe
2nd singular männet et männe
3rd singular männöö ei männe
1st plural männemmä emmä männe
2nd plural männettä että männe
3rd plural männööt evät männe, ei mäntäne
impersonal mäntänöö ei mäntäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st männä present mänevä mäntävä
2nd inessive männees past mänt, männyt mänty
instructive männen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (mänkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative.
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative mänömää
inessive mänomääs
elative mänömäst
abessive mänömätä
4th nominative mänömiin
partitive mänömistä, mänömist

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

See also[edit]

  • naija (“marry as a man”)

Determiner[edit]

männä

  1. last, previous
    männä voonna ― last year

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

References[edit]

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 326
  • Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎[2], →ISBN, page 17

Karelian[edit]

Alternative forms[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *mendäk, from Proto-Uralic *mene-. Cognates include Finnish mennä and Estonian minema.

Pronunciation[edit]

Verb[edit]

männä (first-person singular indicative present mänen, third-person singular indicative present mänöy)

  1. (intransitive) to go
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=männä&oldid=78580935"